Omistus- ja vuokra-asumisen hyvät ja huonot puolet

Omistus- ja vuokra-asumisessa pätee monilta osin samat kriteerit, tärkeimpinä hyvä sijainti, toimiva pohja ja tietysti myös hinta. Näiden kolmen tärkeysjärjestys riippuu omista ja perheen tarpeista; siinä missä jollekin sijainti on ajankäytöllisesti ja kenties myös työmatkakustannusten osalta taloudellisesti järkevintä, voi toiselle kodin koko ja etenkin kokoon rinnastettava hinta olla merkittävin valintaan vaikuttava tekijä. Omistus- ja vuokra-asumisen plussien ja miinusten välillä puntaroidessa on huomioitava monta muuttujaa. Tässä postauksessa kerron omia ajatuksiani molempiin asumismuotoihin liittyen.

Omistus- ja vuokra-asumisen vertailu hyvät ja huonot puolet molemmista asumismuodoista

Vuokra-asumisen hyödyt ja haitat

Vuokra-asuminen on erinomainen valinta silloin, jos työnkuvaan kuuluu säännöllisin väliajoin tapahtuva siirtymä esimerkiksi toimipisteestä tai paikkakunnalta toiseen. Myös vaihtelunhaluisille ja riippumatonta arkea suosiville vuokra-asuminen on omistusasuntoa viisaampi valinta, sillä asuinpaikkaa ja kotia voi vaihdella rennommalla asenteella ja yksipuolisella ilmoituksella noin kuukauden irtisanomisajalla ilman pitkäaikaisia sitoumuksia.

Huonoja puolia vuokra-asumisessa on alueesta riippuen kohtuuttoman korkea vuokrataso ja alati nouseva vuokra, jonka osalta voi äänestää ainoastaan jaloillaan. Myös remontoinnin rajallisuus on joillekin iso miinus ja silloin tällöin kuulee tilanteista joissa vuokrasuhde päättyy vuokranantajan toimesta vastoin vuokralaisen toivetta. Kodista voi olla vuokralaisenkin kova paikka luopua, jos koti on ollut mieleinen.

Omistus- ja vuokra-asumisen vertailu hyvät ja huonot puolet molemmista asumismuodoista

Helsingin hurjat vuokrat

Olen asunut itse viimeksi vuokralla vuonna 2006 ja tämä elämänvaihe kesti vain 6kk omistusasuntojen vaihdoksen välissä. Vaikka omakohtaista kokemusta ei suoranaisesti vuokramarkkinoiden nykytilasta ole, olen tiivisti seurannut ystävieni ja perheenjäsenteni vuokra-asuntokuvioita ja siltä osin pysynyt melko hyvin kärryillä asiasta.

Nykypäivän vuokrat ovat kuntien omaa vuokra-asuntotuotantoa lukuunottamatta ainakin Helsingissä kestämättömällä tasolla. Henkilökohtaisesti minun on vaikea ajatella että yli 1000 euron kuukausivuokra, jonka täällä saa pulittaa jopa alle 50m2 kehnokuntoisesta kaksioista, olisi miltään osin järkevä. Helsingissä selkeästi suurin menoerä onkin juuri asuminen ja vaikka kysyntä määrää tarjonnan, pidän nykyistä vuokratasoa kestämättömänä.

Vuokran suuruus pitäisi aina olla järjellisesti perusteltavissa ja minulle merkittävintä on asunnon kunto, sillä Helsingissä kulkuyhteydet ja palvelut ovat lähes kaikkialla erinomaiset. Euroille pitää mielestäni saada vastinetta ja uudesta hyvin varustellusta 80m2 kokoisesta merinäköalallisesta kerrostalokodista maksaisin mielelläni enemmän kuin samankokoisesta rupukuntoisesta ja parvekkeettomasta asunnosta. Hintaeroja ei Helsingissä kuitenkaan ole sidottu kodin kuntoon ja vapaita vuokrakohteita selaamalla hajonta on laadussa hurja, mutta hinnassa pieni.

5 värin somehaaste sisustusväri violetti omakotivalkoinen sisustusinspiraatio

Vuokralla vasten tahtoaan

Vuokra- ja omistusasuntoja vertaillessa on muistettava se tosiasia, että monet asuvat vuokralla vasten tahtoaan. Asuntolainan myöntämisperusteet ovat vuosi vuodelta kiristyneet ja tulotasoakin isommassa roolissa rahoittajan myöntöperusteissa on riskiluokitus. Riskiluokitukseen vaikuttaa mm. työsuhteen muoto ja pituus, lainanhakijan ammattiin ja työnkuvaan liityvät suhdannevaihtelut, yleinen työhistoria ja myös parisuhteen pituus, jonka perusteella erään ystäväpariskuntani lainahakemus hylättiin.

Oma asunto on yleensä aina kustannuksiltaan vuokrakotia edullisempi ja monesti myös laadultaan korkeampi. Pankkien kiristynyt lainanmyöntöpolitiikka on kuitenkin pakottanut monet tilanteeseen, missä oman pesämunan säästäminen on vuokran suuruuden takia hidasta.

Sain ensimmäisen asuntolainani olessani 19-vuotias ja vasta työelämässä aloittanut. Elettiin vuotta 2002 ja silloisen elämäntilanteeni perusteella (liian nuori, ei omaa pääomaa, liian lyhyt työsuhde yms.) minulla ei olisi nykypäivänä minkäänlaisia mahdollisuuksia oman asunnon ostamiseen. Tuo ensimmäinen asuntoni toimi ponnahduslautana uudelle lainalupaukselle, jonka myötä ostimme miehen kanssa ensimmäisen yhteisen asuntomme neljä vuotta myöhemmin.

Ymmärrän hyvin että pankkien on pakko harkita erittäin tarkasti kenelle asuntolainojaan myöntää. Silti harmittelen että nykyiset kriteerit ovat niin tiukat, ettei minunlaisillani nuorilla aikuisilla ole juurikaan mahdollisuuksia oman kodin ostamiselle ilman suuria säästöjä, vanhempien tarjoamia vakuuksia tai saatuja perintöjä. Pääkaupunkiseudun nykyiseen vuokratasoon verraten asuntolainan kokonaiskulut olisivat lähes poikkeuksetta pienemmät ja korkeakoulutetun pitkässä työsuhteessa jo vuosia olleen ystäväni sanoja lainaten “jos olen voinut maksaa vuosi toisensa jälkeen vuokraa 1000€ / kk ja säästämäänkin samalla, pystyn varmasti suoriutumaan 805€ suuruisista asumiskuluista asuntolainan ja yhtiövastikkeen muodossa.”. Hyvästä maksukyvystään huolimatta ei hänelle lainaa kuitenkaan herunut ja hän asuu edelleen vuokralla.

Naapurisopu on kompromissien summa

Vuokrakodissa on myös positiivisia puolia ja tärkein niistä on Suomen asumistukisysteemi, joka turvaa akuuteissa tilanteissa vuokranmaksua. Omistusasujalla samaa turvaverkkoa ei yllättävän työttömyyden tai lomautuksen sattuessa ole, vaikka asuntolainan myöntänyt pankki saattaisikin tulla vastaan lyhennysvapaan muodossa.

Muita hyviä ominaisuuksia vuokrakodissa on etenkin kerrostalossa asuessa naapurisopu, joka on kompromissien summa. Tilanteessa missä naapurusto on levotonta tai omaan elämänrytmiin sopimatonta, voi vuokra-asuja vaihtaa huudeja eli maisemaa jos ei asiasta päästä sopuun. 🙂 Omistusasunnosta ei niin vain lähdetäkään, vaikka seinän takana asuisi yöt kukkuva huomautuksista piittaamaton muusikko, kovaääninen lapsiperhe tai yksinäisyyttään ulvova lemmikki.

Omistusasumisen hyödyt ja haitat

Omistusasumisen eduista merkittävimpiä ovat luonnollisesti omaisuuden kerryttäminen ja tietysti se, että kodin voi kunnostaa, remontoida tai kokonaan rakennuttaa mieleisekseen. Täysin riskitöntä se ei kuitenkaan ole, sillä asuntomarkkinoiden suhdannevaihtelut, paikkakunta- ja aluekohtaiset muuttotappiot, sekä taloyhtiössä / talossa ilmenevät korjaustarpeet lisälainoineen vaikuttavat suoraan omaisuuden arvoon.

Ennen vanhaan pidettiin itsestäänselvyytenä, että asuntolainan ottaminen kannattaa aina ja itselleenhän siinä makselee. Nykypäivänä hinnat ovat esimerkiksi Helsingissä niin hurjat ja laina-ajat pitkiä, ettei pääomaa välttämättä ehdi kertymään tarpeeksi. Jos taloustilanne yllättäen heikkenisi ja koti pitäisikin sen seurauksena laittaa myyntiin, ei saatu hinta välttämättä kata edes jäljellä olevaa lainaa. Tälläisen tilanteen kohdatessaan saattaisi ehkä toivoa, ettei olisi koskaan omaa ostanutkaan. Luopuminen on aina menetys – silloinkin, kun kauppa käy ja asiat etenevät jouhevasti.

Parhaimmillaan oman asunnon omistaminen on kuitenkin suurimmalti osin plussaa. Asuntoon sijoitettu omaisuus kasvaa vuosi vuodelta, luoden puskuria eläkeikään siirtyessä ja viimeistään perinnön muodossa jälkikasvulle siirtyessään.

Koti on muutakin kuin kuori

Onnellisuus ei riipu vuokra- tai omistusasumisen hyvistä tai huonoista puolista, vaan koko elämän tasapainosta. Yksi ystäväni ahdistuu jo pelkästä ajatuksesta, että harteilla makaisi satojentuhansien asuntolaina, toista taasen se että joutuu asumaan vuokralla toiveidensa vastaisesti. Taloudelliset huolet, ihmisuhteisiin liittyvät haasteet, sekä työhön ja terveyteen kohdistuvat paineet ovat oleellisin osa jokaisen meidän hyvinvoinnissa. Kun nuo edellä mainitut ovat balanssissa, ei asumismuodolla ole loppujen lopuksi väliä. On ihana voida ankkuroida itsensä ikiomaan kotiin, mutta vaihtelukin virkistää. Minua on alkanut kiehtoa ajatus maisemanvaihdoksesta ja vuokra-asumisen tuomasta uudenlaisesta vapaudesta.

Koti on siis paljon muutakin kuin pelkkä kuori, sijainti, arvo tai hinta. Koti on paikka, joka luo suojan ulkomaailmalta ja jossa jokainen saa olla oma itsensä. ❤︎



20 kommenttia “Omistus- ja vuokra-asumisen hyvät ja huonot puolet

  1. Hyvin kirjoitit! Minä kuulun juuri heihin jotka eivät ole saaneet asuntolainaa ja kituutan ylihintaisessa vuokra-asunnossa asuntosäästöjä hitaasti keräten. Kasassa on jo 8500€ mutta nyt lomautusten ja lyhennettyjen työvuorojen takia en ole pystynyt säästämään yhtään lisää. Vuokra on 893€ ja asuntolainaa tahtoisin maksimissaan 175000€. Tässä haarukassa olisi ollut jo monta hyvää asuntoa joiden sijainti Pk-seudulla sellainen että se pankille olisi vähäriskinen. Vielä pitää sinnitellä ja säästää toiset 8500 ja ehkä joskus 35 vuotiaana voin ostaa oman kodin, jos enää haluan edes. Koronavuoden jälkeen olen ajatellut myös ulkomaille muuttoa ja kun mikään ei tänne edes sido niin ehkä vielä lähdenkin. Vuokrakodistani pidän kyllä, sen ostaisin vaikka heti jos se mahdollista. Mutta kallista on asua vuokralla pääkaupunkiseudulla, säästöön ei jää näillä palkoilla ja työtunneilla tarpeeksi.

    1. Veeruskainen: Minulla samassa tilanteessa kanssasi on myös yksi ystävä ja voin vain kuvitella miten turhauttavaa on etenkin tällä hetkellä, kun rahat ovat tiukilla. Toivon että pandemian jälkeen tilanne näyttäytyy erilaiselta ja he ketkä ovat pystyneet olemaan koskematta säästöihinsä, saisivat jonkinlaisen positiivisen extramerkinnän lainanhakuprosessissa. Uskon että tilanteet muuttuvat parempaan ja toivon että kun se päivä koittaa, avautuu sinullekin uusia mahdollisuuksia oman kodin hankintaan! ❤️❤️❤️

  2. Vuokralla asuminen on Helsingissä tosi kallista jos ei onnistu saamaan asuntoa kaupungilta. Jos saisin lainan niin ostaisin oman, mutta yksinhuoltajana lainaa on vaikea saada kun elämisen kulut lasketaan niin paljon yläkanttiin ettei palkka pankin laskelmien mukaan riitä. Pankit ei ollenkaan huomioi yksilöllisiä menoja vaikka esittelisi tiliotteet ja kuitit monelta vuodelta. Palkkani on siis hyvä, mutta tarvitsisin toisen aikuisen jakamaan riskiä saadakseni lainan.

    1. Taina R. Tuo yksilöllisyys olisi minusta todella tärkeä ottaa huomioon ja paljon olen kuullut tarinoita siitä miten pankit eivät laskelmissaan ota lainkaan huomioon ihmisen luontaisia elintapoja. Ei kaikki osta ruokaa kuukaudessa 800€ koskaan vaikka siihen olisi varaakin, joten jos voi todentaa jollakin tapaa että elämä pienin peruskuluin on ominaispiirre eikä pakollinen kituutus, pitäisi ehdottomasti tuo huomioida myös lainalaskelmia tehdessä.

      On todellakin totta että kaksi aikuista saa helpommin lainan kuin yksi, jopa silloin kun toinen on opiskelija tai jopa työtönkin. Ymmärrän että pankille on turvallisempaa jakaa riski kahden aikuisen kesken, mutta tuossakin voisi mielestäni tarkastella pitkän ajanjakson tilanteita eikä suoraan todeta että lainaa ei heru koska olet yksin ja vastuussa lapsista. Kenelle meistä voi koska tahansa tapahtua mitä tahansa, eikä työelämässä enää tunneta elinikäisiä virkoja. Vakituinen työsuhde saattaa myöskin karahtaa kiville, eikä siten enää nykypäivänä eroa näistä omasta mielestäni kyseenalaisista pitkään toistuvista määräaikaisuuksien uusimisista. Myös yrittäjyys katsotaan riskiksi ja se on monelta osin punainen kortti lainaa hakiessa. Etenkin yksinyrittäjyys on sellainen asia, joka painaa riskiluokituksen miinukselle liian helposti, vaikka näyttöä vuosien puurtamisesta ja hyvistä luvuista olisikin. Paljon tsemppiä sinulle ja toivon että jonakin päivänä eteesi avautuu uusia mahdollisuuksia, oman tai vuokrakodin muodossa! ❤️❤️❤️

  3. Minä tykkään juurikin asua vuokralla enkä tule varmaan ikinä ostamaan asuntoa täältä suomesta. En ikinä haluaisi monen sadan tonnin lainaa pankilta. Muistan 90- luvun laman, 2008 vuoden vaikeudet ja nyt tämä korona, joten ei kiitos. Jos ikinä tulen ostamaan oman asunnon, niin haluan maksaa sen käteisenä. Asumme vuokralla Helsingissä ja meillä on vuokra onneksi alle 900 euroa. Olen enemmän kuin tyytyväinen sijaintiin ja naapurustoon. Olen saanut sisustettua kotini mieleisekseni ja tunnen, että en halua muuttaa täältä ennen, kuin lapset lentää pesästä pois. Metro, kauppakeskus ja terveyskeskus kiven heiton matkan päässä ja lapsen tuleva koulu ensi syksynä ( hän aloittaa yläasteen) on tien toisella puolella, joten tämä on ihan täydellinen paikka asua. Nuoremman lapsen päiväkoti on kirjaimellisesti aidan toisella puolella ja kahden muun lapsen koulut 900m ja 500m päässä.

    1. Pitju: ymmärrän täysin, minulla on useampi ystävä jotka ovat samalla linjalla kanssasi ja minusta oman kodin omistaminen ei tosiaakaan ole tae onnesta. Voisin itsekin lähteä vuokralle ja sitä olen tässä koronan aikana miettinytkin. Lapsen koulu tietysti sitoo ja sillä rajoituksella on mentävä, mutta ajatus siitä että voisi asua puolivuotta siellä ja toisen täällä houkuttelisi kovasti… eikä olisi poissuljettua muuttaa jopa ulkomaille pakkasta pakoon talveksi. 🙂

  4. Asumistukea voi myös saada omistusasuntoon, tarkemmin lainan korkoihin ja vastikkeeseen.
    Olen asunut omistuasunnossa ja vuokralla. Vuokra-asuminen sopii minulle paremmin, koska olen vähän *levoton sielu” ja asuntoa tulee silloin tällöin vaihdeltua. Tykkään myös kun huolto pelaa, jos jotain menee rikki, ei tarvitse itse miettiä mitään vaan soittaa vaan huoltoyhtiöön tai isännöitsijälle. Asun kaupungin vuokra-asunnossa keskikokoisessa kaupungissa ja aina on saanut remontoidakin mieleisekseen, tarvikkeet saanut vuokranantajalta ja asunnot, missä itse asunut ollut huippukuntoisia ja naapurusto miellyttävää 🙂 Näin ei toki kaikkialla ole.

    1. Aleksandra: nykyisin saa vapaammin laittaa kotia mieleisekseen kuin ennen ja minusta se on hyvä juttu, sillä jokainen vuokranantaja pohjimmiltaan haluaa tyytyväisen vuokralaisen ja pitkän vuokrasuhteen. Omistusasuntoon saa asumistukea tietyin ehdoin, mutta koska kulut ovat yleensä pienet (yhtiövastike + pienet korot), jää moni ilman.

      Minuakin kiehtoo ajatus liikkuvammasta elämästä ja vaikka rakastankin tätä kotia yli kaiken, kaipaan maisemanvaihdosta. Ilman pandemiaa tuskin ajattelisin näin, mutta jatkuva kotona oleminen on saanut ajatukseni kääntymään… 🙂

      1. Tästä sun maiisemanvaihdoshaaveista olisi kiva kuulla lisää! Ihan siis vaan haaveiden osalta! Ei tarvitsisi olla edes mitään pitkään harkittuja ja realistisia, vaan ihan vaan sellaista ajatuksella pomputtelua😊

        1. Sannik: Kiitos ideasta, tästä aiheesta mielelläni kirjoittaisin lisää. En ole minkäänlaisia suunnitelmia tehnyt ja voisin itseasiassa heti huomenna kynäillä ajatuksen virtana asian “paperille”. 🙂

    1. Peter Sebastian: kiitos itsellesi kommentista! Kiva että tykkäsit lukea postaukseni! ❤️

  5. Helsingin idässä sijaisevasta kolmiosta nettoaa, +200000? Jos mielii muualle Suomeen asumaan niin varmasti löytyy kiva asunto tuolla summalla.

    1. Nipsu: nettoaa varmasti enemmänkin ja muualta Suomesta saisi vaikka minkälaisia taloja. Autottomana ja kortittomana kulkuyhteydet ovat kuitenkin tärkeät ja se rajaa monta kuntaa pois laskuista. Kesä olisi ihana viettää mökeillemässä tai vuokrata esim Turusta jonkinlainen koti jossa tytön loma-aika voitaisi viettää. Saa nähdä mihin tässä päätyy, mutta jotain uutta on kyllä keksittävä. 😊

  6. Pari lisäpointtia tähän vielä eri näkökulmista: sellainen möykkäävä ja naapureita häiritsevä ihminen jos asuu vuokralla, niin hänen vuokrasopimuksensa voidaan sentään irtisanoa ja siirtää näin joidenkin muiden ihmisten riesaksi. Mutta häiritsevästi elävästä asuntonsa itse omistavasta ihmisestä on äärettömän vaikea päästä eroon. Taloyhtiössä yhtiö voisi teoriassa ottaa asunnon hallintaansa, mutta tuskin sitä kovin usein tapahtuu. Omakotitalossa asuva häirikkö on sitten jo ihan mahdoton tapaus.

    Yksityiseltä vuokranantajalta asunnon vuokraamiseen pätevät jossain määrin samat rajoitukset kuin lainan saamiseen pankista. Monet eivät tahdo vuokrata kuin vakituisessa työsuhteessa oleville ihmisille, joilla on tietty tulotaso. Itse hankin sijoitusasunnon reilu vuosi sitten ja kyllä siinä sai melko lailla miettiä, että ketkähän näistä hakijoista vaikuttavat luotettavilta vuokralaisilta ja millaiset reunaehdot vuokralaiselle asetan. Pankille ei ole suuri ongelma, jos yksi laina-asiakas jättää lyhennykset maksamatta. Mutta lainarahalla sijoitusasunnon ostaneelle yksityiselle vuokranantajalle on katastrofi jos vuokralainen ei maksa vuokraansa.

    1. Vanha Jäärä: Olet aivan oikeassa! Omistusasunnosta möykkäämisen takia on vaikea ketään pakottaa muuttamaan, vaatii melkoiset ääriolosuhteet jotta se olisi mahdollista. Vuokra-asunnossa on huomattavasti tiukempaa ja varoitusten jälkeen on vankemmat perusteet häädölle. Sijoitusasuntoa vuokratessa on totisinta totta että jo yhden kuukaudenkin vuokranmaksuviive saattaa vetää vuokranantajan tiukille ja useampi rästivuokra voi olla katastrofaalinen. Tämä tietysti on riski joka sijoitusasunnon rahoitusta harkitessa on hyvä ottaa huomioon ja pyrkiä löytämään sellainen tasapaino lainaehtojen, asunnon sijainnin ja vuokralaisen valinnan suhteen joka olisi vähäriskisin. Riskitöntä ei se ei koskaan kuitenkaan ole, kuten ei muukaan sijoittaminen.

      Luottotiedottomuus on yksi tapa tarkastella vuokralaisen maksukykyä, mutta itse en pelkästään sen perusteella tekisi rajausta. Koronan myötä moni moitteettomasti raha-asiansa aina hoitanut on joutunut taloudellisesti täysin kestämättömään tilanteeseen ja tulojen tipahtaessa saattaa joutua tilanteeseen, jossa on pystyttävä tekemään kipeitäkin ratkaisuja ja valintoja. Luottotiedottomuus ei ole huonon ihmisen merkki, vaan voi johtua esimerkiksi puolison kuolemasta jossa yhteisesti omistetun yrityksen toimintaa ei ole enää edellytystä jatkaa ja velat kaatuvat niskaan. Sekin nimittäin on aivan harhaluulo että osakeyhtiö-muotoisen yrityksen velat kokonaisuudessaan katoaisivat esimerkiksi konkurssin myötä. Nykyisin kaikissa yrityksen lainoissa on enempi vähempi omistajakohtainen henkilötakaus, joka tarkoittaa että yrityksen ollessa maksukyvytön, siirtyy velka omistajalle. Tuon kuvatun kaltaisen syyn ymmärrän, enkä kokisi sitä esteenä vuokrasopimuksen luomiselle, jos muutoin asiat ovat vuokralaisella balanssissa.

      Hyvä ystäväni on isomman luokan asuntosijoittaja ja hän on kertonut ettei ole olemassa mitään tarkkaa vuokrasuhteen paremmuuden mittaria. Hän kertoi summittaisesti että esim asuntokatselmuksessa erittäin rauhallinen vanhempi rouva paljastui yökukkujaksi, jonka öiset seurueet aiheuttivat ongelmia metelöinnillään ja käytävässä tapahtuneilla vahingonteoilla. Vastaavasti nuori opiskelijapoika, jonka olisi luullut bilettävän ja riekkuvan, onkin todella rauhallinen tapaus ja säntilinen maksaja. Toisin sanoen riski on kaikessa aina ja vuokralainen voi olla jo ihana tai kamala, eikä sitä voi todentaa kuin kokemuksella.

      Kiitos sinulle kommentistasi, ihana käydä vähän pitempääkin keskustelua ja paljon tsemppiä sijoituskuvioihin! Toivon että sinä olet yksi onnekkaista ja löydät sellaisen vuokralaisen joka viihtyy pitkään ja on kaikin puolin asiallinen. ❤️

      1. Joo, luottotiedottomuus ei välttämättä tarkoita että vuokralainen on huono tai luottotietojen olemassolo sitä, että on hyvä. Meillä kävi hyvä tuuri sikäli, että saatiin vuokralaiseksi ihminen, jonka töitä ei korona juuri hetkauta nimittäin lastentarhanopettaja. Kandidaatteina olivat myös mm. huonekaluverhoilija, myyjä ja kosmetologi. Kaikki luotettavan oloisia, mutta korona on saattanut laittaa heidän rahatilanteensa aivan sekaisin. Kuten monen muunkin 🙁

        Pakko todeta vielä, että suurin osa mistä tahansa ihmisistähän on aivan hyviä vuokralaisia. Julkisuuteen päätyy aina vaan ne tapaukset, joissa vuokralainen laittaa kämpän paskaksi tms. Suurin osa jollain lailla möykkäävistä ihmisistä (olivat sitten omistusasujia tai vuokralaisia) on usein myös vain ajattelemattomia ja muuttavat kiltisti tapojaan, kun heille huomauttaa asiasta. Valitettavasti on myös sellaisia, jotka ovat sitä mieltä, että he saavat elää just niin kuin haluavat ja naapurit ovat idiootteja kun tulevat kitisemään 🙁

        1. Vanha jäärä: Korona on koetellut kyllä kovasti monen alan yrityksiä ja seurannaisvaikutukset runtelevat sitten niitäkin, jotka eivät ole suoraan kärsineet. Työpaikkojen osalta kaikenlainen määräaikaisten vivutus ja nollatuntisopparit ovat myös ikäviä, vaikka ala ja työnkuva olisikin sellainen että työtä riittää tehtäväksi enemmän kuin täysipäiväisenä edes pystyisi tekemään. Palkkatyötä työsuhteessa tekevistä ystävistäni vain kahdella on vakituinen työsuhde ja lopuilla on näitä pätkäsoppareita ja määräaikaisuuksien jatkopestejä, jotka joiltakin osin saattavat vaikuttaa esim vuokrasuhteen syntymiseen. Kaikki vuokranantajat kun eivät halua vuokrata sellaiselle jolla vakituista työsuhdettaan ei ole.

          Iltapäivälehtien lööppeihin päätyy vain raflaavimmat tapaukset ja itse olen sitä mieltä että uutisoinneissa on myös osassa tapauksista hieman värikynää käytetty. Epärehellisten vuokralaisten ohella on olemassa myös epärehellisiä vuokranantajia ja yhdellä ystävälläni oli tälläinen todella kurja tilanne että hänen poismuuttaessaan (irtisanoi itse vuokrasopimuksen koska muutti työn takia toiselle paikkakunnalle) vuokranantaja yritti sälyttää hänen niskoilleen korjausremontin tekaisemalla kaikenlaista vikaa. Oli kuulemma pytty halki, vesivahinko keittiössä, seinissä reikiä ja lattia rikottu, mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Olin itse tekemässä ystävän kotona muuttosiivousta ja kuvasimme kaikki paikat ja nurkat huolella ennen avainten palautusta. Vuokranantaja lähetti remontista 4000€ laskun, joka tietysti kiistettiin ja asia käväisi perintätoimistossa asti. Lopulta asiat ratkesivat ystäväni eduksi ja vuokranantaja sai oman rangaistuksensa petoksen yrityksestä. Tämäkin varmasti harvinainen tapaus ja siellä pahimmassa ääripäässä, mutta aina kannattaa oma selusta pyrkiä varmistamaan sekä vuokralaisena että vuokranantajana. 99% vuokrasuhteista onneksi on hyviä ja onnistuneita. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *