Lukutoukan tunnustuksia – Ajatuksia kirjallisuudesta ja luovuudesta

Olen nuorena lukenut aivan valtavasti kirjoja ja kirjakerhojen jäsenyyksien lisäksi myös kirjastoa tuli hyödynnettyä usein. Rikosmysteerit, jännärit, erilaiset yliluonnolliset tapahtumat ja tosielämään perustuvat kertomukset ovat aina kiehtoneet minua. Suosikkikirjailijoitani olivat mm. Agatha Christie, John Grisham, Patricia Cornwell, Tess Gerritsen, Dan Brown, Michael Crichton, Higgins, Connelly ja lukemattomat muut. Keräilin useiden kirjailijoiden teoksia ja äidin helmoista omilleni muuttaessa kotini täyttyi kirjahyllyistä ja metrien kirjajonoista.

Lukutoukan tunnustuksia

Myöhemmin tulin siihen tulokseen, ettei hyllyissä pölyyntyvät kirjat tuo elämääni minkäänlaista lisäarvoa ja aloin systemaattisesti karsimaan niitä vähemmäksi. Parhaimmat ja itselleni tärkeimmät kirjat vielä tässä vaiheessa säästin, mutta loput lahjoitin divareihin ja ne mitkä eivät heille kelvanneet vein kirjaston lahjoitushyllyihin.

Ylläpidin joskus ruutuvihkoon kirjoitettua listaa kaikista kirjoistani ja näin vuosien jälkeen muistelen että lukumäärä pyöri yli tuhannessa kirjassa. Jokaisen kirjan olin lukenut vähintään puoliväliin ja suurimman osan kokonaan. Saatoin vapaapäivinä kulkea kirja nenälläni aamusta iltaan ja uppoutua tarinan vietäväksi välillä jopa silloisen parisuhteeni laatuajan uhraten.

Varsinkin jännärit olivat monesti niin koukuttavia, etten yksinkertaisesti pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni… ainakaan ennen kappaleen vaihtumista. 🙂

Kirjapinot ja kirjojen kierrätys

Noin 5 vuotta sitten innostuin kirjoista uudelleen, mutta enimmäkseen sisustuksen takia. Hurahdin kahvipöytäkirjoihin eli niin kutsuttuun coffee table books -ilmiöön, jonka myötä ostelin runsaasti erilaisia elämäkertoja ja kuvakirjoja muodin, designin, sisustuksen ja hyvinvoinnin saroilta. Myös New York esiintyi aiheena hyvin monessa teoksessa.

Enää en omista fyysisessä olomuodossa olevia kirjoja kuin yhden ainoan, joka on minulle erityisen tärkeä. Nuo kaikki muut hankkimani kirjat olen lahjoittanut eteenpäin enkä kadu asiaa. Luen silti edelleen melko paljon, tosin vaihtelevammin kuin nuorempana, sillä perhearki ja muut elämän asiat ovat menneet lukemisen edelle ja aikaa ei enää ole niin paljoa käytettäväksi.

Nykyisin luen kirjani e-kirjoina ja kirjastossa käyn enää hyvin harvoin. Tänä vuonna en ole käynyt kirjastossa kertaakaan, enkä usko että omilla asioillani siellä asioin loppuvuodenkaan aikana. Minulla on käytössäni kaksi eri e-kirjapalvelua, joista löytyy lähes kaikki mahdollinen mitä mieleen putkahtaa. Heinäkuun aikana luin monta mielenkiintoista elämäkertaa ja tällä hetkellä kierroksessa on Dag Öhrlundin Vierailija, joka arkeen paluun vuoksi edistyy pääosin enää vain viikonloppuisin. Myös äänikirjoja kuuntelen jonkin verran muun puuhastelun lomassa, mutta oma sydämeni sykkii enemmän lukemiselle.

Kirjaston aarteita ja kirjallisuuden arvokkuus

Tytön osalta tilanne on toinen ja hänen kanssa käymme lainaamassa luettavaa myös kirjastosta. Yritin saada hänet innostumaan Neiti Etsivistä, mutta hän on enemmän manga-mimmejä ja tykkää lukea aivan erilaista kirjallisuutta kuin minä. Koko Twilight-sagan ja Grishamin kaksi vanhinta Jurassic Parkia hän on lukenut, mutta muihin minunkin lukemiini kirjoihin hän ei ole lämmennyt… ainakaan vielä. Tyttö on todella kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja myös ranskalainen kirjallisuus kiinnostaa, johtuen ehkä siitä että tyttö on jo vuoden opiskellut ranskaa toisena kielenään.

Olen iloinen siitä että pieni lukukärpänen on puraissut myös tyttöäni ja myös hän on kiinnostunut elämästä oman itsensä ja arkensa ulkopuolella. Jossakin vaiheessa ajattelin että kasvatan tulevaa kirjailijaa, sillä tyttö kirjoitteli omaksi ilokseen aivan huikeita tarinoita ikäisekseen. Tuo piirre on edelleen tallella, mutta hänen mielenkiintonsa on alkanut suuntautumaan enemmänkin graafiseen puoleen ja ties minne tie vielä vie. Tulee hänestä isona millainen tahansa, toivon että hän säilyttää luovuutensa ja tapansa tarkastella asioita avoimesti.

Järjelliseen pähkäilyyn kallistuva realisti

Kirjallisuus ja lukeminen ovat mielestäni luovuuden ja mielikuvituksen syntymisen lähde. Olen itse ihmisenä sellainen, joka kykenee imeytymään mukaan tarinoihin ja löydän aina jonkinlaisen samaistumispinnan, oli kyseessä sitten dokumentaarinen teos tai täysin fiktiivinen vampyyritarina.

Koen että vauhdikas mielikuvitukseni on lahja ja uskon että kykyni heittäytyä erilaisiin tilanteisiin on peruja lukemisen kautta omaksumastani luovuudesta. Uskon myös että olisin erinomainen salaliittoteoreetikko ellen olisi luonteeltani konkreettiseen todistusaineistoon ja järjelliseen pähkäilyyn kallistuva realisti.

Voin uskoa hurjiinkin tarinoihin alkaen esimerkiksi kuuluisasta Dyatlov Pass -tapauksesta vuodelta 1959, mutta vaadin uskomuksieni ja päätelmieni tueksi jotakin konkreettista, pelkkä mututuntuma ei riitä. Tälle mysteerille toivoisin joskus saavani selityksen, mutta se jäänee ikiaikaiseksi arvoitukseksi, sillä aikaa on kulunut niin paljon eikä nykyaikaista rikosteknistä tutkimusta voida enää useastakaan syystä tehdä.

Kirjahyllyn puute ei korreloi epäsivistyneisyyden kanssa

Vielä nykyteknologiankin aikaan törmään välillä täällä blogissa kommentteihin, joissa huomautetaan kirjojen ja kirjahyllyn puuttumisesta. Ajatus siitä että kirjojen puute korreloi epäsivistyneisyyden ja kulttuurillisen mielenkiinnottomuuden kanssa on aika heittää pysyvästi romukoppaan.

En itse henkilökohtaisesti tunne ainuttakaan ihmistä, joka ei lukisi ja jolla ei olisi käytössään e-kirjapalvelua. Näistä ihmisistä vain yhdellä on enää perinteinen kirjahylly kirjoineen ja hänkin karsii niitä parhaillaan. Kaukana ovat jo ne ajat kun kirjahyllyt notkuivat tietokirjasarjoja ja kirjallisuuden klassikoita merkkinä sivistyneisyydestä. Ja vielä kauempana on aika jolloin näitä kirjoja hankittiin oman itsensä ja perheensä paremmuuden merkiksi, joita kylään tulevat naapurit ja ystävät sitten kilvan arvostelivat.

E-kirjat ovat nykypäivää ja monella tapaa myös ekologisempi vaihtoehto lukemiselle. Silloin tällöin on toki ihana tarrata kiinni fyysiseen kirjaan, tuoksuttaa tuoretta painomustetta ja sivellä kirjan kahisevia sivuja, mutta kaikki se mikä lukemisesta tekee niin mahtavaa, on olemassa myös sähköisessä muodossa – tarina, joka tiivistyy, kehittyy ja vie mukanaan!

Innostavaa torstaita kaikille!

Lue myös: Kokeile Nextorya 45 päivää maksutta – Lukijaetu