Blogeissa kiertää parhaillaan kysymyshaaste, jossa kerrotaan itsestä hauskojen ja hyvin henkilökohtaistenkin kysymysten kautta ja samalla lukijoille tarjoutuu mahdollisuus päästä vähän lähemmäs bloggaajan sielunmaailmaa Eipä muuta kuin 2 for Living -blogista nappaamani kysymykset esiin ja vastauksia naputtelemaan. Tässä minun 30 kysymystä ja vastausta olkaa hyvät!
Lemmikkejä
Ei ole enää. Kaksi koiraa meillä oli, Miffe ja Roope, mutta molemmat ovat lentäneet sateekaarisillalle koirakavereidensa luokse ja sydämessäni on koiran kokoinen tyhjä tila täytettäväksi. Elämä on ollut niin hektistä ja projektipainotteista viime aikoina ettei ole ollut mahdollista hankkia koiranpentua.
Olen niin koirarakas (ja tyttö myös, kun on koko elämänsä koirien kanssa elänyt) ettemme halua elää ilman karvaisia perheenjäseniä ja toiveissa on että ensi keväänä arki olisi asteen verran rauhallisempaa ja että löytäisimme karvakuonon elämäämme arkea täydentämään.
Lapsia
Kyllä, yksi ihana tyttö joka on maailmani tärkein tyyppi. Tämä neiti on suorastaan ihme ja olen äärettömän kiitollinen siitä että saan olla hänelle äiti.
Leikkauksia
Kyllä, tyttö syntyi sektiolla ja se on ollut tähän astisista operaatioista suurin, vaikein ja mullistavin.
Avioliittoja
Ei. Läheltä piti kyllä, mutta arkitohinat veivät mennessään eikä hääjuhlien järjestelylle ollut aikaa… ja kun vuodetkin vaan vierivät eteenpäin niin mielenkiintokin katosi. Miehen kanssa olemme molemmat olleet aina samalla linjalla siitä, että avioliitto ei ole välttämättömyys onnistuneessa suhteessa ja meilläkin naimisiinmenosta keskustelu oli lähinnä ulkopuolelta tulevista odotuksista ja oletuksista johtuvaa. Pieni kappeli oli katsottuna ja häiden juhlapaikkakin valmiina, mutta siihen se sitten jäi.
Kihloja
Kyllä. Kihloihin siis tietysti mentiin mutta naimisiin ei ehditty koskaan. Ikivanhat sormuksetkaan eivät sormiin enää mahdu, joten siltä osin kihlat lienee peruttu jo aika päiviä sitten. 😀
Tatuointeja
Kyllä, kolme hyvin pientä ja salaista muistona rakkaistani.
Lävistyksiä
Ei. Lapsena oli korvikset kolmeenkin eri kertaan, mutta uimaharrastuksen seurauksena hiukset takertuivat korvakoruihin kiinni ja otin ne pois, jolloin ne tietysti katosivat hukka-nimiseen paikkaan. Minulla on sellainen ihokudos joka paranee nopeasti, joten kaikki kolmet eri korvareiät ovat menneet umpeen hyvinkin nopeasti.
Muuttoja
Paljon enkä osaa edes muista. Lapsena muutimme usein vanhempien työkuvioiden perässä ja asetuimme lopulta tänne Helsinkiin ollessani tokaluokkalainen. Täysi-ikäistymisen jälkeen olen muuttanut viidesti ja viimeisimmästä muutosta on kulunut kohta jo 12 vuotta.
Ottanut lopputilin
Olen ottanut lopputilin kaikista elämäni työpaikoista aina vaihtaessani uuden työnantajan palvelukseen parempipalkkaisempaan tai muulla tavoin mielenkiintoisempaan työhön. Ainoa poikkeus on äitiyslomalta paluuni, joka vesittyi sillä että työnantajani pisti tuotannollis-taloudelliset neuvottelut pystyyn ja laittoi yli puolet porukasta pihalle minut mukaan lukien.
Sinne meni se työpaikka ja blogissakin asiaa aikoinaan lyhyesti käsittelin, sillä shokkihan se siihen hetkeen oli kun työpaikka katosi alta. Myöhemmin olin pelkästään iloinen, että jouduin selkä seinää vasten ja keksimään itselleni uuden työn, sillä samalla elämässä avautui monta uudenlaista ovea ja mahdollisuutta.
Autosi
Minulla ei ole autoa eikä myöskään ajokorttia. Hyvin on pärjätty julkisen liikenteen ja taksien varassakin, enkä usko että tulen koskaan menemään autokouluun. Autoa olen silti kahdesti ajanut maaseudulla ja lakien sallimissa rajoissa.
Ollut saaressa
Muutamia kertoja. Ensimmäisiä kertoja olin kesää viettämässä saaressa lapsena ja aikuisenakin päässyt pariin otteeseen venereissun yhteydessä rantautumaan saarelle.
Ollut lentokoneessa
Olen kyllä. Pisin lentoni oli Helsingistä New Yorkiin ja viimeisin lentoreissu vei Tanskaan. Kotimaan sisäisillä lennoilla en ole koskaan ollut, tykkään matkustaa enemmän junalla kuin lentokoneella.
Onko joku itkenyt vuoksesi
Kyllä luulen näin. En ole draamanhakuinen mutta hölmöyksiä olen ehtinyt silti elämässäni tekemään – oi ihana nuoruus.
Ollut rakastunut
Olen tunteellinen ihminen ja kun rakastan niin rakastan kovasti! Rakastan ystäviäni ja perhettäni, mutta koska tämä kysymys viitannee roihuavan palavaan romanttiseen rakkauteen, vastaukseni myös siihen on iso KYLLÄ! Rakkaus on ihanaa.
Ollut ambulanssissa
Kyllä. Oma syntymäni oli hyvin dramaattinen ja kiitos koulusta kotiin oikeaan aikaan saapuneen isosiskoni, olemme äitini kanssa edelleen elossa. Olen ollut ambulanssissa myös aikuisiällä kahdesti.
Luistellut
Kyllä ja paljon! Harrastin aikoinaan taitoluistelua Hämeenlinnan jäähallilla vuodenpäivät ja siitä jäi iso kipinä taitoluisteluun loppuelämäksi. Pari vuotta sitten vedin luistimet jalkaani pitkän tauon jälkeen ja blogini Facebook-sivuillekin kuvasin videopätkän tästä uroteosta. Tytön kanssa kävimme sunnuntai-aamuisin luistelemassa jäähallin vapaalla vuorolla ja mukavasti pääsi kiinni ruostuneisiin perustaitoihin… ja oppihan se tyttökin siinä samalla luistelemaan.
Surffannut
En koskaan ja jos totta puhutaan niin surffaaminen ei kiinnosta minua yhtään. Kokeilla sitä tietenkin voin mikäli mahdollisuus eteeni tarjoutuu, eli mitään negatiivistä ennakkoasennetta ei sitä kohtaan ole, mutta surffaaminen näin yleisesti ottaen ei tunnu yhtään omalta jutultani.
Ollut risteilyllä
Monesti, vaikka kärsin kauheasta pahoinvoinnista ja joudun syömään matkapahointilääkettä sen takia. Ruotsin puolelle en ole vuosiin matkustanut laivalla, sillä matka on minulle liian pitkä ja käy turhan raskaaksi. Tallinnan puolelle risteilen kuitenkin mielelläni, sen parituntisen kestää vaikka vessassa purjotessa. 😀
Ajanut moottoripyörällä
Kahdella sukulaismiehellä on omat moottoripyörät mutten ole koskaan uskaltautunut edes ajatella kyytiin hyppäämistä saati että ajaisin itse… eikä minulla ole kyllä edes korttiakaan.
Ratsastanut hevosella
En ole, ponilla kyllä pari kertaa.
Lähes kuollut
Kyllä, kahdesti. Onneksi kuitenkin olen vielä täällä ja siitä kiitos sairaalahenkilökunnalle.
Ollut sairaalassa
Olen ollut, pisin sairaalassa vietetty yhtäjaksoinen aika oli oma syntymäni, toiseksi pisimmät sairaalareissut liittyivät omaan raskauteeni. Olin osastolla valvonnassa useaan otteeseen mm. raskausmyrkytyksen ja verenpaineiden takia, ja tietysti myös sektion jälkeen 3,5 jännittävää päivää ennen kuin saatiin lupa lähteä kotimatkalle vastasyntyneen tytön kanssa.
Suosikkihedelmä
Avokado, sitä söisin vaikka kuinka paljon! Nam!
Aamu vai ilta
Nuorena olin ehdottomasti illan kannattaja, mutta olen huomannut että minusta on alkanut kuoriutua melkoinen aamuvirkku. Päivän parhaimpia hetkiä on aamukahvi ja sen takia aamuisin on niin kiva herätä.
Lempiväri
Valkoinen, musta, kirkkaanpunainen ja vihreä. Myös kirkkaankeltainen on kiva, ja hentoinen roosa, ja harmaakin, sekä sisustuksessa puunsävyt.
Viimeisin puhelu
Siskon kanssa, juttelimme niitä näitä ja suunnittelimme ensi viikon aikataulua.
Viimeisin viesti
Tekstiviesteistä viimeisin on paketin noutoilmoitus, whatsupissa viimeisin viesti liittyi varmaankin viikonlopun pikkujoulujärjestelyihin. Viimeisin vastaanottamani sähköposti on Sinulla on postia Wilmassa, joka on siis PK-seudun koulunkäyntiin liittyvä viestintäväline ja viesti koskee tytön unohtunutta koulukirjaa.
Kahvi vai tee
Molemmat. Aamu ei lähde käyntiin ilman kahvia ja illalla vuorostaan tarvitsen rentouttavan ja lämmittävän kupposen vihreää teetä.
Kissa vai koira
Olen enemmän koira- kuin kissaihminen. Siskollani on todella paha kissa-allergia ollut aina ja sen vuoksi en ole itsekään koskaan oppinut olemaan kissojen kanssa. Eläimistä tykkään yleisesti tosi paljon ja kissatkin ovat tosi suloisia. Miau! 🙂
Paras vuodenaika
Jokainen omalla tavallaan – ja aluksi. Keväässä tykkään valoisuudesta ja siitä kun sulaneen lumen alta alkaa paljastua pieniä versoja. Kesässä ihanaa on auringonvalo ja -lämpö, aaltojen liplatus, lintujen laulu ja kukkien värit.
Syksyssä rakastan tuoksua ja ruskan sävyjä, talvessa ensilunta ja ensimmäisten pakkasten kirpsakkuutta. Harmaasta ja sateisesta säästä en tykkää yhtään, oli vuodenaika mikä tahansa. Muuttaisin varmasti Espanjaan Antti Tuiskun naapuriin talveksi jos voittaisin lotossa. 😀
Käy lukemassa myös blogisiskojeni Elisan ja Marjukan vastaukset ja tutustu paremmin näihin upeisiin naisiin 2 for Living -blogin takana: 2forliving/30kysymysta
Ihanaa illanjatkoa kaikille!
Lue myös: Milloin olet viimeksi – 12 kysymystä ja vastausta
Seuraa myös somessa
Kiva haaste! Bongasin blogisi facebookista ja luettu on koko postaus 😉 Mukavaa iltaa 🙂
Jonna-Eveliina: Iso kiitos kommentistasi ja kiva että tulit kylään tänne valkoiseen kotiin. 🙂 Tosi pitkäksi venähti postaus ja vasta loppuun päästyäni tajusin että aikamoinen urakka on lukijalla se lukea. ?
Tunnelmallista iltaa! ?
Avocado on kyllä mun suosikkihedelmä myös, vaikka näköjään olinkin listannut kaikkia mahdolliset muut hedelmät tuonne meidän vastauksiin 😀 näitä oli kiva lukea <3
Marjukka: ja minä tykkään vuorostani muistakin hedelmistä, samoista joista tekin Elisan kanssa. 🙂 Avokado on ihan parhautta, syön sitä monesti ihan sellaisenaankin. Ja hapankorppujen päällä on namia myös, ja salaateissa, ja smoothiessa, ja mansikoiden kanssa ja… ?
Tämä oli todella kiva postaus 🙂 Tuli paljon uusia asioita ja puolia sinusta esille! Tatuoinnit oli yllätys! 😀
Tällaisia samantyyppisiä kirjoituksia lukisi mieluusti enemmänkin vaikka sisustusblogi enempi onkin 🙂
Mukavaa marraskuuta teille!
Linda: minulla on ollut tosi paha piikkikammo,mutta siitäkin on päästy melkein kokonaan eroon kun oli pakko rampata jokunen vuosi sitten labrassa. 🙂 Pienet tatuoinnit olen uskaltautunut ottamaan, mutta ovat tosiaan sellaisia 5-10 minuutin projekteja tatuoitsijalle olleet. ? En halunnut näkyviä tatuointeja vaan sellaisia ”salaisempia” muistomerkkejä jotka kulkevat aina mukanani, kuten kolme rakastani sydämessäni. ❤️ Muistan vieläkin miten hermona olin ensimmäistä ottaessani, pelkäsin aivan hulluna sitä neulaa ja kipua, mutta eihän sekään sitten lopulta ollut yhtään niin kamalaa kuin luulin. Värikkäisiin isoihin tatuointeihin en siltikään taitaisi uskaltautua, vaikka joskus haaveilin että jalkapöytään olisin tatuoinut vähän isomman ”leiman” ?
Ei tuo mikään urakka ollut laisinkaan lukea. Tuli monta uutta ja henkilökohtaistakin tietoa sinusta ja perheestäsi. Kiitos, että avauduit noinkin paljon.
Mukavaa viikonlopun odotusta!
Ulla: kiitos kommentistasi! ❤️ Ihana että jaksoit lukea loppuun asti. ?
Piiiitkästä pitkästä aikaa ehdin lukemaan blogiasi, muutama vuosi tullut vietettyä ”blogitonta elämää”. Olipa kiva, että juuri nyt oli viimeisimpänä postauksena nämä kysymykset ja vastaukset! Mutta siis mitä ihmettä; Hämeenlinnan Jäähallilla???
Teija: ihanaa että tulit piipahtamaan kylässä ja että jaksoit kirjoittaa kommentin! ❤️ Hämeenlinnassa siinä kasarmin vieressä jäähallissa kävin taitoluistelutunneilla 7-vuotiaana. 🙂 Ihanat muistot jäi ja olisin varmasti jatkanut jos emme olisi muuttaneet pois Hämeenlinnasta. ?
Hei! Mistä olet ostanut keittiön mustat täyttöpullot pesuaineille?
Kiitos vastauksesta!
Jaana: keittiössä on vain valkoinen ja läpinäkyvä täyttöpullo ja ne ovat Mujilta vuoden 2017 Habitare-messupisteeltä.
Täältä voit lukea niistä lisää:
https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/2017/09/25/kaunis-pumppupullo-tiskiaineelle/
Mustaa pulloa minulla on ollut keittiössä pari kertaa, mutta kyseessä oli kotimaisen Mayn mustikkainen tiskiaine ja pullo tosiaan heidän omansa. Sen toki voi myös täyttää uudelleen.
Kyllä Wilmaa käytetään ihan valtakunnallisesti…
Juups: ahaa, kiitokset korjauksesta! Justiin luin uutisen jossa muualla päin Suomea oli käytössä joku toinen ohjelma ja sen takia ajattelin ettei wilma ole käytössä kaikkialla. ? En ole perehtynyt Wilmaan sen ihmeemmin. ??
Wilma on kyllä ihan valtakunnallinen
Jenna: kiitokset sinullekin korjauksesta. ?