Kylläpä sitä eriskummallisia juttuja saa ihminen joskus kokea. Omituisuudet alkoivat aamuyöllä klo 05:00 kun heräsin ulko-oven ryskytykseen. Unenpöpperössä kuvittelin aluksi että ovea koputeltiin naapurihuoneistossa, mutta aikani asiaa kuullosteltuani tajusin että se tosiaan on meidän kotiovi, jota kovasti koputellaan. Kapusin ylös sängystä ja hiiviskelin ovelle kurkistamaan ovisilmästä kuka ihme ja kumma siellä tuohon aikaan yöstä keskellä viikkoa oikein moukaroi ja oven takana oli täysin tuntematon mieshenkilö.

Eriskumallisia sattumia ja tapahtumia

Kaikenlaisia hiipparivaroituksia lukeneena en uskaltanut avata ovea ja tyydyin tuijottamaan tuntemattoman miehen puuhia ovisilmän läpi. Tässä vaiheessa en osannut olla lainkaan huolissani. Ajattelin mieshenkilön menneen vain sekaisin asuintalon kerroksissa ja olevan ehkä väärän oven takana.

Aikansa oven ulkopuolella seisoskeltuaan hän yritti tunkea jotakin meidän oven lukkoon ja hämärässä ajattelin, että kenties kyseinen herra tosiaan on alakerran asukas tai asukkaan ystäväpiiriä. Olin jo soittamassa hätäkeskukseen, mutta mies päätti rauhallisesti jatkaa matkaansa ja ajattelin etten viitsi virkavaltaa tällaisella asialla häiritä.

Yllättävä käänne, joka säikäytti kunnolla

Uni ei oikein silmään enää tullut kun jäin miettimään sattunutta tapahtumaan. Minkäänlaisia elonmerkkejä ei rappukäytävästä kuulunut, eikä mies muutenkaan vaikuttanut häiriköltä. Asia painui aamun saapuessa unholaan – hassu ja kummallinen juttu vain eikä muuta.

Aamupäivällä päätin kuitenkin ilmoittaa asiasta huoltoyhtiöön, jotta ovat tietoisia siitä että tällainen yöllinen episodi on talossamme tapahtunut. Tämä ihan siksi, että mikäli jotakin tihutöitä olisi tehty niin syyllinen olisi helpommin osoitettavissa.

Samaan aikaan kun juttelin puhelimessa huoltomiehen kanssa klo 12:30 aikaan, kuului ovelta uusi samanlainen kova koputus ja sydän pomppasi samantien kurkkuun. Kurkkasin ovisilmästä ja siellä samainen mies taas oli koputtamassa itkun säestämänä. Tässä vaiheessa huoltomies käski minun soittaa välittömästi hätäkeskukseen ja näin myös tein.

Häken ohjeiden mukaan kysyin mieheltä postiluukun kautta mikä hänellä on hätänä, muttei hän osannut sanoa mihinkään oikein mitään. Itkevä mies ehti lähteä ennen kuin soittamani apu saapui perille ja toivon että asia kääntyi hänen osaltaan paremmaksi.

Huoli, joka jäi kalvamaan mieltä

Kiireen keskellä olen asiaa paljon miettinyt ja välillä on tullut syyllinen olo siitä etten avannut miehelle ovea ja ojentanut auttavaa kättä. Hätäkeskuksen ohje oli hyvin selkeä ettei ovea saa avata ja sitä tottakai noudatinkin.

Mies ei nyt päivällä vaikuttanut lainkaan uhkaavalta, vaikka tilanne itsessään tuli aivan puskista ja aiheutti epätietoa ja pelkoakin. Järki tietysti sanoo että tilanne olisi voinut kehittyä miten vain, sillä täysin tuntemattoman ihmisen käytöksestä ei koskaan voi mennä takuuseen, varsinkaan kun ei tiedä taustoja tai syytä sille miksi toinen on aivan suunniltaan rappukäytävässä oveni takana. Silti asia jäi kalvamaan mieltä ja toivon sydämeni pohjasta että hän sai apua ajoissa ja voi nyt paremmin.

Tämän tarkempia ksityiskohtia tapahtuman kulusta en julkisesti tänne blogiin kirjoita. Uskon kuitenkin että hänellä oli todellinen tarve tulla kuulluksi ja autetuksi ja tosiaan toivon että kaikki kääntyi paremmaksi.

En ole koskaan aikaisemmin tällaisen kummallisen tilanteen eteen joutunut ja mietteliäisyyteni johtuu varmasti osittain myös univajeesta. Tein suunnittelutöitä eilen puoleen yöhön asti ja vasta lähemmäs klo 1:00 yöllä kävin nukkumaan, jonka takia unta ei montaa tuntia ehtinyt kertymään. Nyt olen niin väsynyt ettei tosikaan. Taitaa Ruutu-sovelluksen Vain elämää -jaksokin jäädä tältä illalta katsomatta.

Leppoisaa iltaa kaikille & kauniita unia!