Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Sain joululahjaksi nipun Origins-kasvonaamioita, jotka olen nyt kaikki saanut testattua. Eniten tykkäsin raikkaasta Flower Fusion -ruusunaamiosta, joka häivytti kaikki väsymyksen merkit kasvoilta. Kyseinen naamio sopii erinomaisesti myös meikin alle ja aamuisin käytettäväksi. Tässäpä siis kokemuksiani näistä edullisista Origins-kasvonaamioista – mitä kannattaa testata ja mitä ei!
Kokemuksia Origins Flower Fusion kasvonaamioista
Origins Flower Fusion Rose -ruusunaamion lisäksi testasin neljää muutakin kasvonaamiota – raikastavaa Rasberrya, pehmentävää ja kosteuttavaa Jasminea, hoitavaa Violetia ja kuvasta puuttuvaa energisoivaa Orange-appelsiininaamiota.
Jokainen naamio osoittautui hintaansa laadukkaammaksi ja päihitti aikaisemman edullisen hintatason suosikkinaamiosarjani Mizonin. Vielä olisi pari naamiota tästä sarjasta kokeiltavana, erityisesti rauhoittava laventelinaamio kiinnostaisi testata.
Origins Flower Fusion Rose ruusunaamio
Kaikista eniten tykkäsin Origins Flower Fusion Rose -kasvonaamiosta, mikä yllätti itsenikin sillä en pidä ruusuntuoksusta kosmetiikkatuotteissa. Tuotteen vaikutus oli nimittäin niin selkeä, että tuoksun mielekkyys menetti merkityksensä… ja kuten kalanmaksaöljystäkin mainoksessa sanotaan – sen kestää kun tietää miten hyvää se tekee. 😀
Flower Fusion Rose on heleyttävä ja hoitava kasvipohjainen naamio, jonka sisältämä ruusu-uute antaa iholle välittömästi uutta elinvoimaa. Hoitoseerumilla kyllästetty paperinaamio vuorostaan on valmistettu bambusta ja pehmentävästä kukkavahasta, joka on eteerisen öljyn sivutuote.
Kasvonaamio sopii mainiosti meikin alle ja etenkin kuivaihoiselle tämä on kuin taivaanlahja, sillä se tekee ihosta välittömästi kosteutetun ja häivyttää pois pienet kuivat juonteet. Siksi tämä naamio sopiikin hyvin käytettäväksi aamulla osana päivittäistä ihonhoitorutiinia, toisin kuin monet muut kokeilemani hoitonaamiot.
Ruusunaamion lisäksi tykkäsin myös Violetista sekä Jasminesta, mutta vadelmainen Rasberry ja appelsiininen Orange eivät mielestäni saaneet aikaan juuri minkään näköistä heleytystä saati luvattua hehkua. Näitä kahta en aio toiste kokeilla, toisin kuin ruusu- ja jasmiininaamioita.
Olen ollut 18-vuotiaasta asti työelämässä ja palkkatyöläisenä puurtanut monenlaisissa työtehtävissä mm. muodin, B2B-myynnin ja markkinoinnin parissa. Olen aina ollut kiinnostunut oppimaan uutta ja hyvinkin rohkeasti tarttunut minulle tarjoutuneisiin mahdollisuuksiin. Olen jo pitkään ollut mukana yritysmaailmassa, mutta vasta viime vuonna heittäydyin täyspäiväiseksi yrittäjäksi, mikä on osoittautunut yhdeksi elämäni parhaista päätöksistä.
Yrittäjän vastuu ja vapaus
Bloggaamisen myötä pääsin kokeilemaan sivutoimista yrittäjyyttä ja palkkatyöni rinnalla olen pyörittänyt blogiani kohta 8 vuotta. Viime vuonna heittäydyin täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja vuodenvaihteessa solmin vanhan työnantajani kanssa yhteistyösopimuksen yritykseni nimiin.
Bloggaamisen, sisällöntuotannon ja vaikuttajamarkkinoinnin ohella teen edelleen myös näitä muun alan töitä, mutta nykyisin toimin työntekijäsuhteen sijaan laskuttavana kumppanina ja toimin itse omana työnantajanani – ihana vastuu ja vapaus!
Yrittäjyyden hyvät ja huonot puolet
Yrittäjyydessä on valtavasti etuja perinteiseen palkkatyöhön nähden, mutta toki myös enemmän vastuuta ja haasteita. Kukaan ei tee mitään puolestani ja sairastella ei juurikaan kannata, sillä työt eivät odota tekijäänsä. Sovituista deadlineista on pidettävä aina kiinni, vaikka olisi pää kainalossa.
Toisaalta voin rytmittää itse päiväni ja halutessani lähteä lounasaikaan vaikka kuntosalille hikoilemaan ja hakemaan extrabuustia energiatasoihini. Myöskään työmatkaan ei kulu aikaa, sillä osan työtehtävistä teen kotona ja loput pienessä toimistotilassa ihan tässä kodin lähellä, jonka neliöt ja kulut jaan toisen naisyrittäjän kanssa puoliksi.
Rohkeutta, luovuutta, innokkuutta ja ahkeruutta
Yrittäjänä olen luova ja ahkera, ja suhtaudun jokaiseen toimeksiantoon ja työtehtävään intohimoisesti. Oman kodin sisustukseen ja arkielämään painottuva Oma Koti Valkoinen -blogini on yksi osa yritykseni liiketoimintaa ja lisäksi teen vanhan työpaikani työtehtäviä sekä oman blogini ulkopuolisia markkinointiin liittyviä projekteja eri yrityksille sisällöntuotannosta kampanjasuunnitteluun.
Yrittäjän työpäivät ovat pitkiä ja yksinäisiä, ja kodin toimiessa työpaikkana on välillä vaikea osata laittaa tietokone kiinni ja rentoutua. Tätä olen onneksi saanut harjoitella jo pitkään, sillä työsuhteeni muuttui pari vuotta sitten etätyöksi työnantajani suljettua toimistotilansa ja ainoa ihmiskontaktini oli puhelu kollegalle, joka hänkin omasta kodistaan käsin työskenteli.
Omasta työrauhasta on tietysti myös hyötyä ja minulle on tärkeää, että inspiraatio ja luovuus saavat virrata ulos vapaasti ja häiriöttömästi. Yksintyöskentelyyn tottuneena suuri avokonttori olisi minulle nykyisin painajainen, vaikka työyhteisön eläväisyyttä ympärilleni välillä kaipaankin.
Periksiantamattomuutta ja korkeaa stressinsietokykyä
Tälle vuodelle on jo valmiiksi sovittu monta mielenkiintoista projektia, joista ainakin osan tulette näkemään täällä blogissa. Rohkeutta, luovuutta, innokkuutta, periksiantamattomuutta sekä korkeaa stressinsietokykyä tarvitaan joka päivä.
Yrittäjyyden parhaita puolia onkin esimerkiksi se, että voin tehdä päätöksiä hyvinkin nopealla aikataululla ja lähteä mukaan erikoisempiinkin yhteistyöehdotuksiin. Koen innostava myös sen, että saan olla itse aktiivisena osapuolena kehittelemässä yhteistyökokonaisuuksia sekä omassa blogissani että sen ulkopuolella.
Tervetuloa kaikki uudet ja vanhatkin lukijat! Blogiini on viime kuukausina tullut valtavasti uusia lukijoita Jenny+ -ohjelman sekä lehtihaastattelujen myötä ja monet teistä olette toivoneet päivitystä tavaroiden karsimisprosessiini. Tämän päivän postaukseen kokosin teille lukijoille aikajanan siitä mistä kaikki oikein vuonna 2008 alkoi ja mihin tilanne päättyi. Miten minusta ylipäätään tuli hamsteri, millaisia ajatuksia mielessäni pyöri eri elämänvaiheissa ja miten lopulta onnistuin saamaan ylivallan tavaroistani minimalistisen ajattelun avulla.
Tyhjän tilan kammo
Muutimme miehen kanssa kauniisti sisustetusta pienestä ja minimalistisesta 36m2 kokoisesta yksiöstä 80m2 kolmioon vuonna 2006 ja siitä alkoi elämänvaiheeni tavarahamsterina. Haaveilin monista designkalusteista ja -valaisimista, mutta silloisessa ajatusmaailmassani määrä korvasi laadun – mitä enemmän satasella sain tavaraa ja vaatetta, sen paremmat kaupat uskoin tehneeni.
Parin vuoden aikana ehdin täyttämään koko kodin kaikenlaisella tilpehöörillä ja näin jälkikäteen olen tajunnut taustalla olleen jonkinlainen tyhjän tilan kammo ja mielikuva siitä, mitä kolmea kymppiä lähestyvän pariskunnan kotoa pitäisi löytyä.
Keittiönkaapit pursusivat astioita, keittiövälineitä ja turhia pienkoneita. Vedenkeittimiä oli kaksi, viinipullon avaajia peräti kahdeksan. En enää edes muistanut mitä omistan ja varmuudeksi ostin aina uuden tavaran, kuten juurikin pullon- tai tölkinavaajan, jotta säästyn etsimisen vaivalta.
Mistä kaikki alkoi?
Vuosi 2008 oli elämänmuutoksen aikaa. Koti oli usein sotkuinen ja tavarat lojuivat pitkin sohvia, lattioita ja tasoja. Vaatteet ja kengät olivat suurin sekasotkun aiheuttaja. Eräänä päivänä minulla meni kirjaimellisesti kuppi nurin ja etsiessäni useamman tunnin ajan yhtä tiettyä vaatetta, päätin tuskastuneena karsia kaikki ylimääräiset henkilökohtaiset vaatteet ja tavarani pois.
Aamun valjettua seuraavana päivänä pistin hihat heilumaan. Kasasin kaikki vaatteeni, kenkäni, laukkuni ja asusteeni olohuoneen lattialle läpikäytäväksi ja päivän päätteeksi olin saanut pussitettua kahdeksan täyteen sullottua jätesäkillistä kierrätettäväksi eteenpäin.
Jäljelle jääneet vaatteeni mahtuivat yhteen kaappiin entisen yhdeksän kaapin sijaan ja tunne oli uskomaton – kaappitilaa oli tyhjillään ja tunsin oloni vapautuneeksi. Ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin olevani oman elämäni herra, minä hallitsin tavaroitani eikä tavarat minua.
Tämä toimi kimmokkeena koko kodin raivaukselle ja tulevina vuosina kävin läpi niin keittiön kaapit kuin kylpyhuoneenkin kosmetiikkavarastot. Erityisesti piensisustustavaraa ja astioita, kuten kynttilänjalkoja, koriste-esineitä, kuppeja ja maljakoita olin hamstrannut kaapit pullolleen ja karsimisen päätyttyä niistä oli jäljellä vain kuusi kuppia, kaksi kynttilänjalkaa ja yksi maljakko.
Myös mies innostui vanavedessäni analysoimaan omaa tavaratarvettaan ja yhdessä saimmekin kodin kaaoksen selätettyä.
Mutta mitä sitten tapahtuikaan…
Tyttäreni syntymä vuonna 2010 sai aikaan pesänrakennusvietin ja innostuin sisustamisesta täydellä energilla. Koko koti sai uuden ilmeen parin seuraavan vuoden aikana ja sen myötä tuli hankittua melkoisesti heräteostoksia ja turhuuksiakin, joista myöhemmin hankkiuduin eroon.
Tuo parin vuoden aikahaarukka oli hyvin opettavainen. Sen lisäksi että kasvoin ihmisenä ja äitinä, opin myös tuntemaan itseäni ja tyyliäni paremmin. Päätin jättää kaikki ulkopuoliset mielipiteet unholaan ja heittää romukoppaan lapsiperheille luodun stereotypian siitä millaiselta kodin kuuluisi näyttää.
Elämäni toinen tavarankarsimisprosessi oli huomattavasti edeltäjäänsä pienempi urakka, joskin myös haastavampi sillä olen aina ollut erityisen perso kauniille sisustustavaroille ja niitä totisesti oli ehtinyt kahdessa vuodessa kertyä.
Raivaamisen vaikutukset
Tyhjenevä kaappitila ja siivoamisen nopeutuminen toimivat motivaattorina tavarankarsimiselle ja arjesta tuli huomattavasti helpompaa ja mukavampaa. Kun ennen saatoin siivota kotia kokonaisen viikonlopun, ei siivoamiseen mennyt karsimisen jälkeen enää tuntiakaan.
Pölyt oli helppo pyyhkiä tasopinnoilta ohikulkiessaan, kun irtotavaraa ei tarvinnut siirrellä pois pyyhkimisen tieltä. Jokaisella tavaralla oli myös oma paikkansa ja mikään ei ollut enää hukassa. Tämä säästi aikaa erityisesti aamun kiireessä, kun ei tarvinnut etsiskellä avaimia, ponnareita tai laastareita roinavuorien ja romukippojen uumenista.
Voiko karsimiseen jäädä koukkuun?
Moni varmasti tunnistaa sen levottomuuden tunteen, kun koti on pullollaan tavaraa, joita ei tarvitse mutta joista ei raaski hankkiutua eroonkaan. Erityisesti tunnepuolella vaikuttavat muistoesineet ja rahallisesti arvokkaammat virheostokset saattavat kuormittaa mieltä ja vaikuttaa jopa jaksamiseen.
Raivaamisen myötä tavaroiden henkinen ylivalta häviää ja yhdessä tyhjenevän tilan aikaansaaman euforisen olon kanssa tunne on suorastaan koukuttava. Tavaran raivaamiseen onkin helppo jäädä koukkuun, jonka itsekin sain huomata.
Siivoamisen yhteydessä oli ihana käydä läpi laatikoita ja kaappeja ja huomasin monesti etsimällä etsiväni tavaraa pois laitettavaksi. Mitä enemmän sain karsittua, sitä enemmän teki mieli karsia, ja välillä koin jopa pettymyksen tunteita kun en löytänytkään mitään turhaa kierrätettäväksi.
Turhautumisen sietämistä tulikin opeteltua sekä tavaran karsimisen että karsimattomuuden osalta. Kokemuksen ja itsetutkiskelun kautta lopulta opin milloin on aika pitää pieni tauko, milloin tarvitsen aikalisän jotten menisi liian pitkälle karsimisvimmassani.
Tasapainon löytäminen
Saavutin lopullisen päätepisteen ison lattiaremontin valmistuttua vuoden 2017 lopussa. Kaikki kodistamme löytyvät huonekalut on tarkoin valikoituja ja ylimääräisistä hankiuduin remontin jälkimainingeissa eroon.
Jokainen omistamani tavara ja vaate on tarpeellinen ja tärkeä. Jokainen laatikko ja kaappi on järjestyksessä ja koti pysyy siistinä kuin itsestään. Siivouspäivistä olen luopunut kokonaan, sillä imurointi, lattioiden moppaus ja pölyjen pyyhintä sujuvat muun arkipuuhastelun lomassa.
Tavaraa ei määrällisesti enää tarvitse karsia ja luonnollinen kiertokulku esimerkiksi kasvavan tytön vaatteiden osalta mahdollistaa sen että nykyinen säilytystila on riittävä myös tulevaisuudessa. Pieneksi jääneet lastenvaatteet, turhat lelut ja tavarat kulkeutuvat kauppareissujen yhteydessä kierrätykseen esimerkiksi Fidaan, enkä enää tarvitse kierrätettäville tavaroille erillistä säilytystilaa.
Kotona on nyt hyvä olla – kaikkea on juuri tarpeeksi, muttei liikaa!
Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
