Meidän perheessä on aina kierrätetty vaatteita isommalta pienemmälle. Muistan omasta lapsuudestani miten hienoa oli pukeutua johonkin isosiskon vanhaan vaatteeseen. En koskaan ajatellut että vanhojen vaatteiden kierrätyksessä olisi ollut mitään noloa, vaikkakin myöhemmin minua kiusattiin koulussa köyhäksi sen takia ettei päälläni ollut uusinta uutta.
Kierrätystä isommalta pienemmälle
Minulta pieneksi jääneet vaatteet siirtyivät vuorostaan pikkusiskolleni ja siitä eteenpäin muille sukulaistytöille, mikäli ne olivat edelleen siistikuntoisia. Resuisissa vaatteissa ei meillä koskaan kuljettu, vaikka kierrätys pelasikin tosi hyvin.
Aihe tuli tänä aamuna mieleen, kun oma tyttöni puki päällensä minun raitapaidan, sekä serkultaan saadun viskoosisen boleron. Myös sukat ovat meillä yhteiskäytössä, sillä oma jalkani on kokoa 35 ja tytön on 33,5, jolloin 34-36 kokoluokan sukat sopivat meille molemmille.
Vaatteet äidiltä tyttärelle
Aikuisten ja lasten vaatteet valmistetaan erilaisella kaavalla, joten kaikkea emme tietenkään voi keskenämme tytön kanssa kierrättää. Liian avonaiset paidat ja housut ovat sellaisia, jotka lähtevät minulta suoraan kierrätyskassiin ja aikuisille siskoilleni sekä ystävilleni, mikäli heillä sattuu olemaan niille käyttöä.
Kierrätettävää ei onneksi juurikaan enää tule, sillä pyrin käyttämään omat vaatteeni siihen pisteeseen että kelpaavat lähinnä lumppukeräykseen tai siivousräteiksi parvekkeen pesuun.
Kätevä kierrätysrinki
Olen todella iloinen siitä, että kierrätysrinkimme on edelleen hengissä. Nuorempikin sukupolvi on jo pienestä asti tottunut siihen, että vaatteilla voi olla useampikin käyttäjä. Kaikkea ei aina tarvitse ostaa uutena kaupasta ja kirppiksiltä voi tehdä loistavia löytöjä, ilman että se kielisi rahapulasta tai olisi noloa.
Nykypäivän lapset tuntuvat muutenkin olevan omaa sukupolveani fiksumpia tämän asian suhteen, vaikka merkkitietoisuus on rantautunut huomattavasti nuorempien lasten keskuuteen (ekaluokkalaisellakin pitää olla jo merkkireppua ja -lenkkaria). Siinä missä Levis on jälleen todella in, ei ole yhtään huonompaa laittaa välillä päällensä äidin paitaa tai serkun vanhaa boleroa. Vaate kuin vaate kunhan on ehjä, siistikuntoinen ja puhdas… ja sopii päivän tyyliin.
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
Myös hiusponnarit jaamme tytön kanssa, kuten monta muutakin asiaa. Meillä on yhteinen ponnariboksi, josta molemmat vuorollamme otamme sen mikä käteen ensimmäisenä osuu. Tavaroiden jakamisen ansiosta emme tarvitse kaikkea tuplana. Tämä vuorostaan mahdollistaa sen, että tavaramäärä pysyy jokseenkin balanssissa vaikka tyttö onkin kasvuiässä.
Mitä enemmän neiti kasvaa, sen enemmän voimme vaatteita ja tavaroita jakaa. Tällä hetkellä jaamme sukkien ja ponnareiden lisäksi mm. shampoon, hoitoaineen ja suihkusaippuan ja raidalliset t-paidat.
Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia kierrätystapoja teidän perheestä löytyy. Onko teillä yhteiskäyttövaatteita tai -tavaraa, vai pidättekö visusti kiinni siitä että muut ei koske omiin juttuihin ja jos näin niin miksi? Olisi mahtavaa viritellä keskustelua tämän aiheen ympärille!
Kivaa keskiviikkoa kaikille!
* * *
We have always recycled almost everything between my mom and two sisters, and with friends. Now my 8 year old little missy is grown so big that she can borrow and use some of my stuff too – for example my monochromatic and striped t-shirts.
I asked my readers to share some of their recycle habits. I´m glad that most of them are just like my family, sharing clothes and things between kids and adults… and sometimes from moms and dads to girls and boys. Flea markets and second hand shops are also cool places to find great stuff. Some of my daughters favorite things are bought from those places.
Seuraa myös somessa