Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Kummityttöni oli kuullut Facebookin huonekasviryhmässä että Prismasta löytyy minipeikonlehdeksikin kutsuttua Rhaphidophora Tetraspermaa edullisesti ja kirmasi hakemassa minullekin sellaisen ylläriksi.
Flunssani osoittautui olevan pahempaa laatua kuin mitä oireiden perusteella eilen oletin ja kuume huiteleekin nyt piirua vaille neljässäkympissä. Onneksi kroppani sietää kuumeilua keskivertoa paremmin ja pystyn selviytymään kotona läksyjen tarkastajana ja iltapalakokkina huterasta olotilastani huolimatta.
Huomisen ja torstainkin menot saan kuitenkin unohtaa, mikä tietysti harmittaa sillä olisin tahtonut päästä fiilistelemään Jyskin avaishumua ja syksyisiä sisustusuutuuksia. Katsotaan josko huomenna jaksaisin tarttua kameraan ja kuvailla teille pari juttua. Nyt kaadun kuitenkin takaisin sänkyyn potemaan…
Hämeenlinnan Aulangonvuoren huipulla sijaitseva Aulangon näkötorni on hieno nähtävyys, jossa kävimme viime viikonloppuna pyörähtämässä. Arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnitteleman vuonna 1907 valmistuneen tornin huipulta avautuvat hulppeat maisemat saavat henkäisemään ihastuksesta… ja vähän kauhustakin, mikäli satut kärsimään korkeanpaikankammosta kuten minä.
Ensimmäinen puinen näköalapaviljonki Aulangon huipulle rakennettiin jo 1800-luvun lopussa, jolloin alue oli suosittu retkikohde. Näkötornin rakennuttajana toimi Aulangolla sijainneen Karlbergin kartanon omistaja eversti Hugo Standertskjöld.
Aulangonvuoren laki on 150 metriä merenpinnan ja 70 metriä viereisen Aulangonjärven pinnan yläpuolella. 33 metriä korkeasta tornista avautuu näkymä Vanajaveden laaksoon, joka on yksi Suomen kansallismaisemista.
Robert Stigellin karhuperheveistos vuodelta 1905
Näkötornin juurella on kahvilarakennus sekä vuonna 1934 valmistunut näköalatasanne, josta on näkymä Aulangonjärvelle päin. Näköalatasanteen alapuolella on Lennart Segerstrålen samana vuonna maalama metsästysaiheinen fresko. Lisäksi sen vierestä lähtevät kiviportaat Aulangonvuoren jyrkänteelle, jossa sijaitsevassa luolassa on kuvanveistäjä Robert Stigellin karhuperheveistos vuodelta 1905.
Upeat maisemat kuin maailman laidalla
Olen joskus ihan pienenä kirppuna käynyt Aulangolla, mutten muista reissusta yhtikäs mitään. Naapurissakin asuin hetken aikaa, koulutaipaleeni nimittäin alkoi ekaluokalla Hämeenlinnassa ja lämmöllä muistelen silloisia aikoja, pihapiirin ystäviä ja seitsemänvuotiaan seikkailuja… ja omenantuoksuista My Little Ponya, jota kovasti kinusin ja lopulta sellaisen sain! 🙂
Tyttö oli serkkuineen aivan haltioissaan näkötornista ja eteen avautuvista näkymistä – aivan kuin olisi ollut maailman laidalla. Kyllä oli ihana extempore-reissu, josta tosin tuliaisena sain kauhean kurkkukivun ja flunssan tyngän, johtuen luultavimmin tuhansien portaiden aiheuttamasta kävelyhiestä ja auton viileästä ilmastoinnista.
Eilisestä asti olenkin ollut vuoteen omana ja kaadellut kurkkuuni inkivääriä, sitruunaa ja vihreää teetä. Tavoitteena on olla torstaihin mennessä terveenä, jotta pääsen uuden Jysk-myymälän avajaisiin fiilistelemään syksyn saapumista.
Rakastan kreikkalaisen luonnonjogurtin pehmeää makua ja kyseistä jugua näkee lautasellani usein. Syön sitä pensasmustikoiden ja tuoreiden mansikoiden kanssa, mutta kaikkeen kyllästyy aikanaan ja vaihtelun vuoksi testasin viime viikolla miten omatekoinen marjamysli onnistuisi ja onnistuihan se, jopa paremmin kuin osasin toivoa. Tässäpä teillekin ohje makoisan ja terveellisen marjamyslin tekoon.
Makoisa marjamysli
Ainekset:
5 dl täysjyväkaurahiutaleita (esim Elovena)
5 dl täysjyväruishiutaleita (esim Myllärin)
2 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl pakkaskuivattu vadelma (Dr.Oetker)
1 dl kuivattu mustaherukka (esim. Marjex)
1 kpl isohko omena
0,5 dl oliiviöljyä
1,5 rkl hunajaa
Kuivata ensin omena:
Vaihe 1: Pese omena, poista kanta ja viipaloi ohuiksi veitsellä tai juustohöylällä. Levitä omenaviipaleet uunipellille leivinpaperin päälle, niin etteivät ne koske toisiaan. Nosta pelti omenaviipaleineen pakastimeen noin 40 minuutiksi.
Vaihe 2: Kuumenna uuni 100°C ja kuivata omenaviipaleita uunin keskitasolla noin tunnin ajan, kunnes ne ovat rapsakoita ja irtoavat hipaisemalla leivinpaperista. Jäähdytä kunnolla ja murenna kulhoon.
Paahda myslipohja:
Vaihe 1: Sekoita hiutaleet ja siemenet kulhossa ja levitä pellille tasaiseksi kerrokseksi. Sulata hunaja mikrossa tai vesihauteessa, lisää se oliiviöljyn joukkoon, sekoita hyvin ja pirskottele seos hiutaleiden päälle. Sekoita lopuksi kevyesti, jotta hunaja-öljy levittyy hiutaleisiin paremmin. Paista uunin keskitasolla 175°C noin 15 minuuttia. Sekoita mysliä puolessa välissä paistoa. Anna jäähtyä kunnolla.
Vaihe 2: Kaada paahdettu mysli kulhoon omenoiden joukkoon ja lisää kuivatut marjat. Sekoita hyvin. Säilö mysli ilmatiiviiseen purkiin ja nauti jogurtin ja rahkan joukossa!
Eipä ollut tämän vaikeampaa ja turhaan olen aina ajatellut, että myslin valmistaminen olisi rakettitiedettä. Jummijammi miten hyvää tuli ja jatkossa teen todellakin myös myslini ihan itse. 🙂