Tytöllä alkoi syysloma ja itsekin pidän hieman vapaata, jotta voidaan tehdä kivoja asioita yhdessä. Alunperin oltiin kaavailtu, että tyttö olisi osallistunut musiikkileirille. Leiri kuitenkin peruuntui pöpötilanteen eskaloitumisen takia meistä riippumattomista syistä, mikä tietysti harmittaa ja laittoi kaikki kuviot uusiksi.
Rajoitustoimien eriarvoisuus
Lisäksi ensi viikonlopulle sovittu aikuisten show & dinner -tilaisuus tulee peruuntumaan myös ja se vasta harmittaakin. Haluan tottakai että kaikki pysyisivät terveinä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että minusta näissä voimassa olevissa rajoituksissa ei ole minkäänlaista järkeä, eikä varsinkaan pitkänäköisyyttä, vaikka sellaisena hallituksen päätöksiä meille markkinoidaan.
Ravintoloiden aukioloa rajoittamalla ei saada aikaan mitään hyvää, jos samalla monet muut tapahtumat keräävät väkeä yhteen sadoittain, kuten tänään olemme lööpeistä taas saaneet lukea. Lisäksi minua suorastaan ärsyttää median tapa värittää uutisotsikot mahdollisimman raflaaviksi klikkausten maksimoinnin takia.
Media saa aikaan jopa hysterian kaltaisia reaktioita, jos lukija ei tiedä journalistisen alan tapoja ja sitä miten artikkelit nykypäivänä rakennetaan. Medioiden päätavoitteena on kerätä klikkejä kohauttavilla otsikoineilla mistään tinkimättä ja sen olen viime viikkoina kyllä huomannut.
Työllisyyden perhosvaikutus eri alojen välillä
En haluaisi osoitella sormella, mutta olen henkilökohtaisella tasolla pettynyt hallituksen toimiin. Ravintola-ala työllistää suoraan ja välillisesti yli 500 000 suomalaista yrittäjää ja palkansaajaa. Hallituksen ailahtelevat päätökset ja asioiden epäselvä ilmaisutapa aiheuttaa kohtuuttomasti stressiä ja epätietoisuutta meissä jokaisessa.
En ole pelkästään huolissani viihdealalla toimivista henkilöistä ja tapahtumatuottajista, vaan myös suomalaisista ravintola-alaan kytkeytyneistä luomuviljelijöistä, pienpanimoista, alojen välillä operoivista kuljetusliikkeistä ja muista pienistä ja keskisuurista yrityksistä, joilla osalla liiketoiminta on perustunut nimenomaan ravintoloiden tekemiin tuote-, tavara-, ja tapahtumatilauksiin. Kun nuo kaikki pyyhitään pois, jäljelle jää tyhjä tilauskirja ja valtavat tappiot.
Tästä seuraa työttömyyttä ja vähemmän liikkeessä olevaa rahaa, joka taasen on pois muilta aloilta, kuten kauneudenhoitopalveluista, vaatekaupoista, kotisiivouksesta, harrastustoiminnasta jne. Työttömyystuella ei paljoa kampaajan tuoliin istahdeta, saati ostella ylimääräisiä kulutushyödykkeitä. Perhosvaikutus laajenee hyvin nopeasti ravintola- ja tapahtuma-alalta muille aloille.
Eniten surettaa lapset, joiden vanhemmilla ei enää ole mahdollisuutta maksaa harrastukselle jatkoa. Tämä tietenkin sillä oletuksella, että harrastustoiminta ei ole jo mennyt konkurssiin, kuten minun tankotanssikurssilleni syksyn alussa kävi.
Alakuloisten ajatusten maustama syysloma kotona
Tällaisten alakuloisten ajatusten parissa on meillä aloitettu syyslomailu kotisohvalla. Palaan tähän aiheeseen syvällisemmin uudelleen ensi viikolla, tuoden pöytään myös omat ratkaisukeskeiset näkemykseni nykytilanteen balansointiin liittyen.
Epätietoisuus kalvaa kaikista eniten ja omakohtaisesti koen ahdistuneisuutta myös siitä että rajoitustoimet ovat mielestäni epätasa-arvoiset ja täysin ylimitoitetut. Jos epätietoisuudessa pitää jatkaa esimerkiksi vuoden 2021 loppuun asti, en usko että tuntemastamme upeasta kotimaastamme, sosiaalitukisysteemistä ja demokratiasta on enää paljoakaan jäljellä. Pelottavaa edes ajatella tällaista skenaariota ja siksikin haluan palata asiaan hieman paremmissa tunnelmissa toisella kertaa.
Huomiseen!
Seuraa myös somessa