Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Olen todennut ettei passiivinen elämäntapa sovi minulle yhtään. En ole lenkkipolkujen suurkuluttaja enkä harrasta ryhmäliikuntaa muussa kuin tanssimisen muodossa, mutta arkeni on aina ollut hyvin aktiivista ja tykkään touhuta monenlaista. Nyt kun perusarki on pelkkää kotona kökkimistä, huomaan etten ehkä sittenkään ole sellainen kotihiiri kuin luulin… näin sitä oppii itsestäänkin uusia piirteitä kun laitetaan selkä seinää vasten.
Se olisi sitten toukokuukin… Kotona olemisesta huolimatta aika on mennyt melko nopeasti ja tuntuu suorastaan surrealistiselta että pian pitäisi olla jo kesä. Kotona oleilusta olen aina tykännyt, mutta nyt kun vaihtoehdot ovat vähissä, olen huomannut että kaipaan todella paljon ihmisten joukkoon ja mikä tahansa melkein kelpaisi kohteeksi.
Eniten harmittaa se ettei pääse kuntosalille tai leffateatteriin. Uimahallikin on alkanut kummasti houkuttelemaan viime viikkoina ja moni muukin sellainen harrastaminen, mitä en aikaisemmin edes harkinnut. Sitten kun rajoitustoimia aletaan isommin purkaa, suuntaan välittömästi sekä uimaan että salille… ja kampaajalle.
Päivieni kohokohdat ovat koostuneet ruoasta ja iltasyöpöttelystä on tullut uusi normi. Kotona istuminen ja liiallinen syöminen tuntuu jo olotilassa ja farkkujen nappi kiristää siihen malliin että jotain on tehtävä. En omista vaakaa mutta arvioisin että noin viitisen kiloa on tullut lisää ja sen haluan karistaa pois.
Aloitin uudelleen juoksulenkkeilyn ja kunto on muutamien lenkkikertojen aikana noussut, vaikka edelleen tuntuu että kantaisin kivikuormaa harteillani. Meinasin heittää pyyhkeen kehään jo alkumetreillä, mutta onneksi kuitenkin sinnikkäästi jatkoin ja nyt askel on jo vähän keveämpi ja juokseminen tuntuu kivemmalta. Hengitystekniikka ja rytmi on myös löytynyt, eikä lenkillä enää ”pistä” kyljestä, kuten ensimmäisillä kerroilla.
Myös kotijumppaa teen selän takia, mutta motivaatio siihen on pohjamudissa ja hampaita purren olen saanut jonkinlaisen jumppatuokion aikaiseksi. Jokainen konsti täytyy kuitenkin käyttää nyt hyödyksi, jotta saan tiristettyä extrakilot ja pidettyä huolta selkävaivastani.
Jos teitä kiinnostaa seurata tätä viiden extrakilon karistamisprojektia niin huikatkaa kommenttiboksiin böö. 🙂
Iloista vappupäivää kaikille!
Seuraa myös somessa
