Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Ystäväni etsii parhaillaan itselleen tilavaa yksiötä tai pienehköä kaksiota kaupungin keskustan läheisyydestä ja höpöttelimme asuntoasiasta puhelimitse samalla kun selailimme potentiaalisia vaihtoehtoja hänen uudeksi kodikseen. Asuntokuumehan tässä itsellekin iskee päälle ja löysin BO LKV:n sivuilta hurmaavan kaksion, jonne voisin tytön kanssa muuttaa vaikka samantien.
Keittiö on remontoitu todella kauniisti ja on aivan makuni mukainen sellaisenaan. Myös vaalea lattia on kaunis ja jos tästä kodista omani tulisi, en muuta hienosäätöä tekisi kuin jalkalistojen vaihtamisen – tuollaiset antiikkilistat meilläkin aikoinaan oli ja niitä en enää jaksaisi katsella.
Eteisestä löytyy liukuovellinen kaappi, joka onkin loistava valinta pikkuruiseen eteistilaan. 50m2 kokoisessa kaksiossa on yllättävänkin paljon säilytystilaa ja tykkään siitä että ne on keskitetty eteisen läheisyyteen.
Tyttö saisi pienen makuuhuoneen omaan käyttöönsä ja itselleni järjestelisin nukkumapaikan olohuoneen puolelle – kevätmessuilla lanseerattu Tablebed-pöytävuode (postaus TÄÄLLÄ) voisi olla aika näppärä ratkaisu.
Makuuhuoneessa on aivan ihanat lasi-ikkunalliset ovet ja vaikka huone onkin hyvin pieni, mahtuisivat tytön sänky ja koulupöytä huoneeseen. Tilaa ei tosin muuhun sitten olisikaan, mutta eipä neiti nytkään huoneessaan muualla hengaile kuin sängyllä tai pöydän ääressä.
Jos tosiaan olisin vaihtamassa kotia, jotakin tämän tyylistä harkitsisin. Alueen osalta katselisin ensisijaisesti kuitenkin nykyisen kaupunginosan tarjontaa, sillä haluan että tyttö saa pitää vanhan koulunsa ja kaverinsa.
Lisätietoja tästä postauksen kauniista kaksiosta löydät BO LKV:n sivuilta täältä: bo.fi/kohde-511269
Tänään on tytön synttärit ja aamu alkoi synttäriserenaadilla, suklaakakulla ja kolmen pienen lahjan avaamisella. Tytön lahjat laitoin pakettiin eilen illalla ja synttäreiden teemavärinä on musta, valkoinen ja kulta.
Lahjojen paketointi
Osa lahjoista on hankalan muotoisia ja päädyin ostamaan neljä valmista lahjakassia, joihin sain ne sujautettua kätevästi. Kolme kimaltavaa mustavalkoista raitakassia löytyi Tokmannilta, ja pienemmän Marimekon Räsymatto-kassin löysin samalla kuosilla varustetun lahjapaperirullan kanssa Cittarista.
Mattaisen musta ja metallinhohtoinen kultainen lahjanauha löytyivät vuorostaan K-Marketista, mistä bongasin myös tuon kivan kortin, jonka sisälle mahtui kirjoittamaan vähän pidemmän runon.
Paperista askarrellut pikkupussukat
Valkoiset minipussukat askartelin paperista itse ja niiden sisällä on Littlest Pet Shop -hahmoja, joita metsästin siskon autokyydin avustuksella pitkin kirpputoreja aina Tuusulaa myöten. Tyttö avasi heti aamulla jo kolme pientä pussukkaa ja loput kaksi avataan muiden lahjojen kanssa kun tyttö tulee koulusta kotiin.
Lahjapakettien sisällöt jätän paljastamatta ja kerron niistä teille vasta Kuukauden shoppailut -postaussarjan toukokuun listauksessa. Tytöllä ei ollut oikein minkäänlaisia lahjatoiveita omaa koiraa ja suklaata lukuunottamatta. Tosi vaikea oli keksiä lahjaideoita ja tähän aiheeseen palaan blogipostauksen muodossa myöhemmin vielä uudelleen.
Tykkään katsella dokumentteja ja tositapahtumiin perustuvia tarinoita ihmiskohtaloista, historiasta, rikoksista ja luonnonmullistuksista. Viikonlopuksi luvattu kolea sadesää onkin loistava hetki kääriytyä peiton alle sohvan nurkkaan dokumenttielokuvia ja -sarjoja katselemaan. Tässä 10 liikuttavaa, suututtavaa, avartavaa ja mielenkiintoista dokkarivinkkiä, jotka kannattaa ehdottomasti katsella!
CHERNOBYL
HBO Nordicin tuottama tositapahtumiin perustuva minisarja Chernobyl kertoo kohtalokkaan ydinvoimalaonnettomuuden tapahtumista ja sitä seuranneista vilpillisistä teoista raadollisen aidosti. Äärettömän yksityiskohtaisesti ja hyvin tuotettu viisiosainen sarja avaa Prypjatin kaupungissa sosiaalistisen neuvostotasavallan alaisessa Ukrainassa vuonna 1986 tapahtuneen traagisen onnettomuuden vaiheet, kertoen samalla myös tavallisten ihmisten ja pelastusoperaatiossa henkensä menettäneiden tarinan.
Niin paljon vääryyttä, surua, tuskaa ja piilottelua, mutta myös toivoa, rakkautta, lojaaliutta ja periksiantamattomuutta. Tämä sarja ei ole turhaan ansainnut 5/5 tähteä ja pelkästään jo Chernobylin takia kannatti aktivoida tili HBO:lle. Uusin jakso julkaistaan aina tiistaisin ja kolme ensimmäistä on jo katsottavissa.
Tiesittekö että Alppien huiput ovat oikeasti Afrikan mannerta? Ei hätää, en minäkään tiennyt kuin vasta viikko sitten katsottuani Viaplaystä National Geographicin tuottaman kolmiosaisen Birth of Europe -minisarjan. Sarjassa tutustutaan Euroopan geologiseen historiaan, Pangean yhtenäisen jättiläismantereen hajoamiseen ja siihen, miten jääkausi, asteroidit ja toisiinsa törmänneet mantereet ovat muokanneet maapalloamme sen nykyiseen muotoonsa.
Erittäin jännää tietoutta sisältävät jaksot käsittelevät mm. jääkautta, joka tulee 3000 vuoden kuluttua jälleen peittämään lähes koko Euroopan eteläisintä kärkeä lukuunottamatta, sekä Atlantin valtameren läpi kulkevaa mannerlaattojen yhtymäkohtaa eli Atlantin keskiselännettä, joka 20 cm vuosivauhdilla erottaa aikanaan Euroopan ja Amerikan mannerten palasista koostuvan Islannin saaren kahtia.
Anne Frankin päiväkirja on maailmankuulu elämänkertateos, jonka suurin osa on lukenut jossakin elämänvaiheessa. Viaplayn ohjelmatarjonnasta löytyvä The final days of Anne Frank -dokumenttielokuva kertoo sydäntäsärkevän tarinan siitä mitä tälle nuorelle tytölle tapahtui viimeisen päiväkirjamerkinnän jälkeen, kun hänet tuomittiin kuolemaan natsien kauhujen leirille.
Koskettavassa ja surumielisessä dokumentissa on runsaasti kuvamateriaalia ja ääneen pääsee myös kaksi Annen ja siskonsa Margotin keskitysleirien kauhuista selviytynyttä ystävää, jotka kohtasivat Annen viimeisen kerran elämän päätepisteenä toimineen Bergen-Belsenin keskitysleirin uumenissa. Kyyneliltä ei voi välttyä tätä dokumenttia katsellessa.
Netflixistä löytyvä mediakohunkin aiheuttanut The True Cost -dokumentti pureutuu vaateteollisuuden epäkohtiin ja pikamuodin epäeettisyyksiin, paljastaen todellisuuden tehdastyön raadollisuudesta ja muotivaatteen todellisesta kustannuksesta. Tämä kannattaa jokaisen katsoa, sillä aihe on ajankohtainen ja kipeäkin – kestävätkö sinun valintasi päivänvaloa?
Viaplaysta katsomani Chapter 27 on John Lennonin murhaajan Mark David Chapmanin elämäkertaan perustuva domentaarinen elokuva, joka kuvaa Chapmanin ajatuksia ja tekemisiä kolmen päivän ajalta ennen John Lennonin murhaa 8. joulukuuta 1980.
Chapmanilla oli pakkomielle J. D. Salingerin romaaniin Sieppari ruispellossa ja hän yritti elää kuten kirjan päähenkilö Holden Caulfield. Elokuvan nimi Chapter 27 vihjaa jatkoa J. D. Salingerin 26 kappaleiselle romaanille, sillä Chapman kantoi kyseistä kirjaa kädessään ampuessaan John Lennonin. Todella julkea ja tunnelmaltaan hetkittäin hyvin ahdistavakin tarina jättää jälkeensä tyhjyyden tunteen. Kaikessa karmivuudessaankin tämä on vaikuttava elokuva ja Chapmania näyttelevä Jared Leto teki luultavasti yhden elämänsä parhaimmista roolisuorituksistaan.
Viaplayssa on runsaasti muitakin hyviä dokkareita ja katsoa kannattaa myös mm. rankalaiseksi Erin Brochovichiksi kuvailtu tositapahtumista kertova 150mg, jossa käsitellään yleisesti käytetyn diabeteslääkityksen aiheuttamien mystisten kuolemantapausten tutkimuksia.
Lisäksi suosittelen katsomaan Kurt Cobainin kuolemasta kertovan ja ennennäkemätöntä materiaalia sisältävän Soaked in Bleach -dokumenttileffan, joka jättää jälkeensä lopulta enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Oliko Cobainin kuolema sittenkään itsemurha vai oliko taustalla salaliitto? Asiaa tuskin tullaan viranomaistaholla koskaan enää käsittelemään, mutta siitä olen varma että totuus odottaa ja pulpahtanee tavalla tai toisella aikanaan pintaan.
Rakastan etenkin yliluonnollista fiktiota ja rakkaustarinoita, ja parhaimmillaan ne yhdistyvät samassa paketissa. Satutarinoiden ohella katselen paljon dokumentteja ja etenkin elämänkerralliset tarinat ovat sellaisia, joiden parissa helposti saattaa vierähtää vaikka koko ilta jos ei muuta tekemistä ole. Netflixistä katselen parhaillaan Madeleine McCannin katoamisesta kertovaa dokkarisarjaa Disappearance of Madeleine McCann.
22 JULY & U – JULY 22
Suosituksen annan myös kahdelle Utøyan saaren massamurhasta kertovalle elokuvalle, jotka julkaistiin samoihin aikoihin viime vuoden lopulla.
Netflixissä julkaistu norjalaisten näyttelijöiden englanniksi puhuttu 143 minuuttia kestävä elokuva 22 July kertoo tiivistunnelmaiset tapahtumat vaihe vaiheelta iskun valmistelusta alkaen elokuvamaisesti tuotettuna kokonaisuutena. netflix.com/22-july
Viaplaysta löytyvä norjalaisen Erik Poppen ohjaama U – July 22 vuorostaan kuvaa tarinan realistisemmin ja hetkittäin katsojana tuntui kuin olisin itse juossut mukana tapahtumapaikalla. Molemmat elokuvat kertovat saman kauhujen täyteisen tarinan, mutta elokuvina ne ovat täysin erilaisia – siksi kannattaakin katsoa molemmat!
* * *
Laittakaahan hyvät dokkarivinkit jakoon ja näppäilkää kommenttiboksiin mitä kannattaa katsella. Madeleine McCann -dokkarisarjan saan luultavimminkin katseltua loppuun tänä iltana ja viikonlopuksi kaipailisin uutta tiirailtavaa. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan ja aiheiden osalta olen kaikkiruokainen!