Minua pyydettiin mukaan YLE TV2:ssa esitettävän Jenny Lehtisen luotsaaman Jenny+ -ohjelman tulevaan jaksoon, jossa puhutaan tavarasta, kotihäpeästä, minimalismista ja keräilystä. Jännitän kovasti kameroiden edessä puhumista. Aihe on kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen, joten halusin kantaa korteni kekoon minimalismin ja kodin selkeyden puolestapuhujana – omaa kokemusta kun löytyy molemmista ääripäistä ja niiden väliltä.

YLE Jenny+ ohjelman kuvauksiin valmistautuminen

Esihaastattelu hoidettiin jo pois alta ja kuvausryhmä astelee meille kylään parin viikon kuluttua. Lepattavat perhoset lentelevät vatsanpohjassa kun asiaa mietin, mutta päätin yrittää asennoitua kuvauspäivään mahdollisimman rennosti turhia ennakoimatta.

Jenny+ -ohjelmaa luotsaava Vaakakapinastakin tuttu mediapersoona Jenny Lehtinen on huipputyyppi ja innolla odotan millaista hedelmää meidän keskustelusessiomme kasvattaakaan.

Miten hamsterista tuli minimalisti?

Uusia vakkarilukijoita on tullut mukavasti lisää ja osa teistä ei ehkä tiedä mitä kaikkea elämääni on mahtunut viimeisen kymmennen vuoden aikana. Tässä tulee pieni läpileikkaus oman elämäni tavarahaasteista ja sisustustyylin muutoksista.

Heinäkuu 2006: Muutto pieneen yksiöön miehen kanssa, jonne sullottiin kahden aikuisen tavarat ja kaksi koiraa. Tavaraa ei ollut onneksi ylettömiä määriä ja minikodin säilytystila oli melko riittävä. Oman kodin etsintä oli käynnissä ja pitkään ei tarvinnutkaan tilapäisessä pikkukodissa asustaa.

Joulukuu 2006: Muutto nykyiseen 80m2 kokoiseen kolmioon. Lähes kolme kertaa edellistä isompi koti tuntui jättikokoiselta hallilta. Säilytystilaa oli hurjasti ja suurin osa kaapeista jäi tyhjilleen tavarapuutteen takia. Olohuoneessa oli pieni tv-taso, 26-tuumainen televisio ja Ikean Klippan-sohva, joka aikaisemmin oli vallannut koollaan koko olohuoneen.

Makuuhuoneesta löytyi pelkkä sänky ja keittiöstä minikokoinen ruokapöytä. Muita kalusteita ei juurikaan ollut ja sisustuskipinän innostamana aloin hahmottelemaan uudenlaista sisustusta, missä kaikki on pienen sijaan mahdollisimman suurta.

Polkuni kohti maksimalismia

Kevät 2007: Ostimme miehen kanssa jättikokoisen kulmasohvan ja yli viisimetrisen nukkamaton, kumpikin osoittautui myöhemmin hutiostoiksi. Matto oli koiraperheessä nopeasti likainen ja pesulakustannus nousi useisiin satasiin, jonka vuoksi matto saikin lähteä ennätysnopeasti alle vuodessa.

Ostelin runsaasti myös kaikkea pientä halpaa krääsää täyttääkseni tilat tavaralla. Hommassa ei ollut lainkaan suunnitelmallisuutta ja kuten arvata saattaa, ei noilta ajoilta ole jäänyt käyttöön ainuttakaan tavaraa.

Kesä 2007: Myös vaatekaapit alkoivat täyttyä turhan nopealla tahdilla, kerrankin kun oli tilaa säilöä. Alennusmyynnit olivat henkilökohtainen kiirastuleni ja ajatusmaailma muutenkin hyvin erilainen kuin nykyisin. Mitä enemmän satasella sai tavaraa, sen paremmat kaupat kuvittelin tehneeni.

Kevät 2008: Koti alkoi olla kaaoksessa jo vuoden jälkeen. Kaapit olivat epäjärjestyksessä, kaikkea oli liikaa, siivota ei enää huvittanut ja tavarat olivat hukassa. Pidimme miehen kanssa siivouspäiviä, joihin kirjaimellisesti kului koko päivä aamusta iltaan. Hetkessä koti oli taas sotkuisen näköinen ja kotona ei tehnyt enää mieli viettää aikaa.

Kun kamelin selkä katkesi…

Syksy 2008: Kuppi meni totaalisesti nurin loppuvuodesta ja hetkellisen kiukkupuuskan vallassa päätin karsia kaikki turhat vaatteet ja kengät pois tilaa viemästä. Useampi jätesäkki täyttyi turhalla ryönällä ja annoin osan niistä siskoille ja ystäville – mitä kukakin halusi kuormasta itselleen ottaa. Loput lahjoitin kierrätykseen ja olo oli euforisen hyvä.

Tämä avasi silmäni ja sai aikaan tavarankarsimisprojektin, joka kesti useamman vuoden välillä aktiivisempana ja toisinaan hieman rauhallisempana. Taustalla oli jo kuitenkin itämässä minimalismin siemen ja kiinnostuin mm. Feng Shuista ja muista elämänlaatua parantavista sisustusmetodeista.

Syksy 2009 – kevät 2010: Sain tietää olevani raskaana ja pesänrakennusvietti nosti päätään. Koti oli vatsankasvatuksen jälkeen toisiksi tärkein prioriteettini ja raskauskomplikaatioiden takia sairasvuoteella pötköttelyn vastapainoksi innostuin sisustamisesta ihan uudenlaisella intensiteetillä.

Vuoteessa makoillessani löysin sekä sisustusblogit että nettikauppojen maailman. Yksi ensimmäisistä blogilemppareistani oli sittemmin jo pillit pussiin pistänyt Ottilian Unelma, josta ammensin inspiraatiota yön yksinäisinä tunteina.

Pesänrakennusvietti huipussaan

2010-2011: Tytön syntymän jälkeen sisustusvimma poltteli vieläkin kovemmin ja sen vanavedessä perustin myös tämän blogini, jota olen kirjoitellut itseni ja teidän iloksi jo yli seitsemän vuotta.

2011-2012: Vauva-arki ja blogin kautta verkostoituminen tasapainottivat mukavasti toisiaan ja sisustusintoni meni överiksi. Koko kodin tyyli muuttui runsaammaksi ja kutsunkin tuon aikakauden sisustustyyliäni krumeluuriseksi.

Oli kromia, koukeroa, pehmeää greigeä, kiiltävää valkoista, pörröä ja tekstuuria. Oli silkkiä, muovia, puuta, Riviera Maisonia, luksusta ja designia, jotka yksittäin olisivat toimineet kivoina kontrasteina, mutta yhdessä vain sekasotkuna.

Syksy 2012: Heräsin siihen tunteeseen ettei koti ei tunnu enää omalta kodilta vaan jonkun toisen tekeleeltä. Mietin pitkään mistä tunne oikein kumpuaa ja miten voin olla pitämättä omasta kodistani, kun monet sitä minulle blogin kautta kehuivat. Mielestäni kaikkea oli kuitenkin liikaa (taas) ja päätin julkisesti myöntää että ihan metsäänhän se sisustus sitten meni.

Alkoi elämäni toinen isompi karsimisoperaatio, jonka tavoitteena oli tyhjentää koko kanvaasi uusille ideoille, keventää tavaroiden aiheuttamaa henkistä kuormaa ja helpottaa arkiaskareiden kuten siivoamisen sujuvuutta.

Selkeytymisen ja balanssin aika alkaa

2014: Vuosi 2014 oli selkeytymisen aikaa ja tunsin saaneeni elämäni ja kodinkin balanssiin. Vaatekaapissani vallitsi järjestys, sisustuksen punaiset langat olivat löytyneet ja pitkään suunnitelmissa ollut keittiöremontti sai sinettinsä. Jouluksi valmistunut keittiöremppa oli suuri projekti ja vahvisti sen minkä jo tunsin sisimmässäni – vähemmän on todellakin enemmän.

2015-2018: Pari vuotta mennä viuhahti melko rauhallisissa merkeissä. Oma pukeutusmis- ja sisustustyylini oli löytynyt, eikä sisustusrintamallakaan ole sittemmin nähty tyylimuutoksia. Viime vuoden lopulla ennen lattiaremonttia tein pienemmän kotisviippauksen, jossa kävin tavarani läpi nopealla katselmuksella hankkiutuen turhaksi muodostuneista vaatteista ja tilpehööreistä eroon. Turhaa rompetta ei paljoa onneksi ollut, suurin osa oli huonoon kuntoon menneitä vaatteita ja muutamia kodin heräteostoksia, joita aina silloin tällöin edelleen tulen tehneeksi.

Opettavainen elämänvaihe

Rakkauteni sisustamiseen tuo omanlaisensa haasteet kodin järjestyksen ylläpitoon ja tavaramäärän hallintaan. Jos en olisi kiinnostunut sisustusalan tapahtumista, en usko että minulla olisi minkäänlaista tarvetta hankkia kotiini mitään uutta, mutta koska rakastan sisustustrendien seuraamista ja sisustamiseen liittyviä juttuja, joudun väkisinkin tekemään valintoja jo olemassa olevien tavaroideni ja uutuuksien välillä.

Kaikki nämä vuodet ovat olleet opettavaista aikaa elämässäni ja nykyisin on jo helpompi sanoa tavaroille ei-kiitos ja hyväksyä se tosiasia ettei kaikkea kaunista tarvitse omistaa!

Kivaa tiistaipäivää kaikille!

Lue myös: Miten muuttua hamsterista minimalistiksi