Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Kesä ja aurinkoinen sää ovat erilaisten salaattien kulta-aikaa. Caesar-salaatti on yksi suosikeistani ja löysin todella nopean ja edullisen tavan kyseisen salaatin valmistukseen. Salaatti valmistuu alle minuutissa alle kolmella eurolla ja nälkä lähtee! 🙂
Caesar-salaatti alle minuutissa alle kolmella eurolla
Salaattiin tarvitaan vain kaksi tuotetta: Rainbow Caesar-salaattisekoitus ja erittäin laadukas ja hyvänmakuinen Xtra-salaattijuusto. Muuta ei tarvitse tehdä kuin avata salaattipussin sisällä olevat juusto-, krutonki-, ja kastikepakkaukset saksilla, kipata sisällöt kulhoon tai suurelle lautaselle, murustella joukkoon puolikas salaattijuusto ja sekoittaa. Tuo Xtra-salaattijuusto maistuu ihan Filos-fetajuustolta ja koostumuskin on samanlainen.
Caesar-salaattisekoitus maksaa 2,09€ ja salaattijuusto 1,39€. Hintaa koko annokselle tulee 2,79€, kun juuston puolittaa ja jakaa hinnan kahdella. Tämä salaatti on juuston ansiosta kaiken lisäksi paljon paremman makuista kuin kauppojen muovirasioihin pakatut Caesar-valmissalaatit, joissa on mukana koostumukseltaan nahkeita kananpaloja.
Tämä on jo 13. vuosi kun blogissa kirjoittelen ajatuksiani Euroviisuista ja omasta voittajasuosikistani. Viime vuoden viisut olivat kaikilta osin spektaakkeli ja kuten ennakkoon uumoilin, ei tänä vuonna aivan samanlaiseen viisuhuumaan päästä. Potentiaalisia voittajia on useita ja omakin suosikki on vaihdellut pariin otteeseen. Semifinaalien live-esitysten myötä yksi nousi kuitenkin muiden ylitse ja tässä katselmus top 5 suosikkilistaani perusteluineen.
This is already the 13th year when I share my thoughts on the Eurovision Song Contest. There are several potential winners this year and my favorite has changed a couple of times. However, with the live performances of the semifinals, one rose brightly above the others and here is a look at my top 5 favorite songs.
Norja: Gåte – Ulveham
Norjan rokkiveto Ulveham tuo mieleeni Nightwishin ja Cyan Kicksin. Kappaleessa on mielestäni elokuvamaisia piirteitä ja se sopisi täydellisesti Marvelin action-elokuvan intensiivisen kohtauksen taustalle. Lavaesityksessä on koreografista näyttävyyttä ja Blind Channelimäisiä maneereja mm. kitaran käsittelyn osalta. Kokonaisuus on tyylipuhdas ja biisi voimakas ja vaikuttava. Toivon voittoa Norjalle.
Pisteitä 9/10
Norwegian rock act Gåte reminds me of Nightwish and Cyan Kicks. I think the song Ulveham has cinematic features and would fit perfectly in the background of an intense scene in a Marvel action movie. The stage performance has choreographic elements and Blind Channel-like mannerisms, e.g. in terms of handling the guitar. The performance of the song is powerful and impressive. I wish Norway wins the Eurovision this year!
Saksa: Isaak – Always On The Run
Vuoden 2020 UMK-voittaja Aksel Kankaanrantaa muistuttava Isaak omaa ihanan raspisoundin, joka tulee parhaiten esille biisin C-osiossa. Jos viisubiisi soveltuu tunnelmaa nostattavaksi taustamusiikiksi mielikuvaan avoautolla ajelusta kohti auringonlaskua, on kappale silloin ehtaa viisuainesta. Saksan edustuskappale on tarkoitukseen täydellinen ja lievä melankolia toimii kuin junan vessa.
Pisteitä 8,5/10
Just like Finland’s 2020 UMK winner Aksel Kankaanranta, Isaak has a wonderful raspy voice. For the first time when I heard the song I had a vision in my mind: Gorgeous sunset, me driving a convertible and my hair blowing like a wave in the same rhythm as the windgoes by. Ah, awesome! The song’s melancholy works for me and my current mood like the toilets on trains, as we Finns tend to say when referring to the good old days.
Sveitsi: Nemo – The Code
Sveitsin edustajan esityksestä ja kappaleesta mieleeni tuli ensimmäisenä vanha lempibändini The Darkness ja seuraavana Imagine Dragons. Kappale sopii edeltäjiensä tavoin avoautolla auringonlaskuun -mielikuvaan. Arvostan suuresti myös Nemon taitoa tasapainoilla keinuvan laudan päällä laulaessaan. Ei ole nimittäin helppoa hommaa se. Kappaleessa on kaikin puolin hyvä boogie.
Pisteitä 7,5/10
The Swiss representative’s performance and song reminded me of my two favorite bands The Darkness and Imagine Dragons. Nemo’s song also fits the image of driving a convertible into the sunset. I also really appreciate Nemo’s ability to balance on a rocking board while singing. It’s not an easy job.
Latvia: Dons – Hollow
Dons on Latvian Ismo Alanko! Sopivasti taiteellinen kappale ja rohkeasti rajojaan laulajana kokeileva Dons ovat täydellinen kombinaatio mainstreamia ja sisällä palavaa punkrokkia. Myös tässä biisissä on Imagine Dragons -viboja.
Pisteitä 7/10
Dons is Latvia’s Ismo Alanko! Hollow as an artistic song and Dons, who boldly tests his limits as a singer, are a perfect combination of mainstream and inner punk rock attitude. This song also has Imagine Dragons vibes.
Slovenia: Raiven – Veronika
Slovenian Raiven on naisartistien osalta meidän perheen suosikki. Lady Gagaa ja hänen lavashowtaan muistuttava viisukokonaisuus tekee Veronikasta voimaannuttavan ja viihdyttävän. Lahjakas ja rohkea esiintyjä Raiven antaa lavalla selvästi aivan kaikkensa viimeistä hikipisaraa myöten ja se näkyy myös tv-ruudun välityksellä viisuja katsoville.
Pisteitä: 7/10
Slovenia’s Raiven is my favorite when it comes to female contestants. The resemblance of Lady Gaga and her stage appearance makes the song Veronika very empowering and entertaining. The talented and courageous performer Raiven clearly gives her everything on stage, down to the last drop of sweat.
Musiikki yhdistää
Tämän vuoden kilpailukappaleet ovat paria poikkeusta lukuunottamatta laadukkaita ja taso on hyvin tasapainoinen. Toivon, että jos Suomen hulluttelu ei nappaa voittoa, voittaisi viisut joku edellä mainitsemistani ehdokkaista. Kaikista eniten kuitenkin toivon, että jokainen osallistuja ja katsoja nauttii täysin rinnoin ja että kaikkien meidän mielissä olisi päällimmäisenä Euroviisujen syvin ydin: Musiikki yhdistää!
Rauhaa ja rakkautta kaikille!
* * *
With a couple of exceptions, the quality of this years Eurovision songs is very high. I hope that if Finland’s bubbling and joyful song and energetic performance does not win, one of the competitors I mentioned above would win. Most of all, I hope that every participant and viewer will enjoy to the fullest and that the deepest core of Eurovision will be remembered: Music unites!
Peace, love and kindness to you all! Let’s enjoy the show and have an amazing night together!
Sain inspiraation kirjoitella teille kotini kaikista vanhimmista kalusteista ja tavaroista. Tavaran iällä viittaan aikaan, jonka olen tavaran omistanut ja yllätyin vanhoja blogipostauksia läpikäydessäni miten kauan esimerkiksi pellavaverhot ovat yhtäjaksoisesti käytössä olleet.
Kozioł Bottichelli pyykkikori – Kesäkuu 2012
Koziolin muovisten korien puolesta olen liputtanut jo kohta tusinan vuoden verran. Suuri pyykkikori ei välttämättä ollut edes ensimmäinen sarjassaan, vaan muistelisin, että ensi kosketukseni Bottichelli-sarjaan tapahtui jo kevättalvella 2012, kun ostin minikokoisen korin. Kyseinen minikori on edelleen käytössä ja ainakin jo vuosikymmenen ajan olen säilyttänyt siinä astianpesuainetabletteja.
Villa Stockmann pellavaverhot – Elokuu 2013
Villa Stockmannin pellavaverhot yllättivät, sillä muistelin että ne olisi ollut hieman uudempi hankinta. Löysin kuitenkin blogistani postauksen, jossa elokuussa 2013 innoissani ripustelin kyseiset verhot olohuoneen ikkunaan. Verhot ovat roikkuneet ikkunassa melkein 11 vuotta, toki ovat vuosipesulla käyneet ja sen aikaa ikkunat ovat olleet paljaat. Mitään muita korvaavia verhoja tai sesonkiverhoja en ole omistanut sen jälkeen kun pellavaverhot löysin.
Artek A110 valaisin – Marraskuu 2013
Artekin A110 -riippuvalaisin on roikkunut ruokapöydän päällä myöskin melkein 11 vuotta. Alla oleva pöytä on vaihtunut, mutta valaisin tuli kertalaakista jäädäkseen.
Samsung kuivaava pesukone – Joulukuu 2013
Samsungin kuivaava pesukone on myös vuoden 2013 ostoksia ja edelleen se pyörittää pyykit puhtaaksi viikottain. Kuivaustoiminto ei enää ole niin tehokas kuin aikoinaan, mutta pesuominaisuus toimii edelleen moitteetta.
Pappelina eteismatto – Tammikuu 2014
CASA-bloggaajien sisustuskauppakiertueella tammikuussa 2014 tulin ostaneeksi eteiseen Pappelinan maton, joka edelleen palvelee tarkoituksessaan – tosin nykyisin keittiössä. Yli 10 vuoden ikään yltänyt vanha matto on edelleen uudenveroinen, vaikka se on kokenut kovia koiran kynsienkin alla ja pesty pesukoneessa ainakin sata kertaa.
Artek A330s riippuvalaisin – Toukokuu 2014
Artekin A330s-valaisin oli pitkäaikainen unelmani ja toukokuussa 2014 unelmista tuli totta. Valaisinpari oli alunperin olohuoneessa ja sittemmin siirtyi keittiöön saarekkeen päälle. En ole katunut.
Skagerak Nordic purkit – Helmikuu 2015
Tanskalaisen Skagerakin minimalistiset ja mattapintaiset Nordic-sarjan purkit olivat ultimaattista rakkautta ensi silmäyksellä ja edelleen ne ovat yhtä mieluisat ja tarpeelliset. Alusta alkaen olen hyödyntänyt purkkeja kukkaruukuina ja siinä käyttötarkoituksessa ne toimivat edelleen. Nordic-sarjan myötä hullaannuin mattapintaisesta keramiikasta ja posliinista, ja myös meidän astiat ovat samaa tyyliä, vaikkakin eri merkkiset.
Muurame Mup TV-taso – Maaliskuu 2015
Muuramen klassikkokalusteista haaveilin ensimmäisen kerran Tuusulassa sijaitsevassa huonekaluliikkeessä vuonna 1992 ollessani vasta 8 vuotias. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni ikioman huoneen ja sain valita kaikki kalusteet oman makuni mukaan – ainakin melkein. Äitini kukkaro ei tuohon aikaan taipunut Muurameen, mutta naapurikaupasta löytyi ulkomuodoltaan vähän sinne päin olevat huomattavasti edullisemmat lastulevykalusteet ja olin maailman onnellisin pieni tyttö.
Huoneeseeni ostettiin valkoinen sänky, valkoinen koulupöytä ja valkoinen kaarevakannakkeinen Artek-tyylinen seinähylly, joka kiinnitettiin seinälle koulupöydän yläpuolelle. Olin haltioissani ja muistan edelleen elävästi miten ihanalta uudet huonekalut tuoksuivat. Tuosta hetkestä asti olen rakastanut vastasahatun puun ja uusien kalusteiden tuoksua.
IKEA Runnen lattialaatat – Maaliskuu 2015
Ikean Runnen-sarjan mustanharmaat muoviset lattialaatat ovat olleet yhtä jaksoisesti parvekkeella maaliskuusta 2015. Näiden puolesta liputan edelleen ja kuin ihmeen kaupalla ne ovat edelleen melkein kuin uudet. Väri ei ole lainkaan haalistunut ja ainoa kosmeettinen haitta on parissa laatassa olevat naarmut, jotka ovat tulleet painavien saviruukkujen raahaamisesta.
Muuto Visu tuolit – Huhtikuu 2015
Mika Tolvasen suunnittelemat Muuto Visu -tuolit ovat täydentäneet ruokapöytää jo kohta 9 vuotta. Pöytä on vaihtunut turhankin monesti ja sen myötä varmistui myös se, että Visu-tuoleilla on valtava potentiaali. Ne sopivat visuaalisesti todella monen näköisten ja kokoisten pöytien kanssa yhteen. Nappivalinta!
BEdesign Deer seinähylly – Heinäkuu 2015
Itselleni äärimmäisen rakas, kotimaisen BEdesignin Deer-seinähylly on ollut olohuoneen katseenvangitsijana niin pitkään, etten muista aikaa kun tilalla oli jotakin muuta. Kyseisen hyllyn persoonallisuus puhuttelee minua edelleen vahvasti.
Moccamaster Cup-One kahvinkeitin – Lokakuu 2015
Ei uskoisi että meidän pieni ja piskuinen Moccamaster Cup-One -kahvinkeitinkin on jo melkein 9 vuotias. Tämän ostin muistaakseni Hullujen Päivien aikaisella tarjoushinnalla ja jos en ihan väärin muista, maksoin siitä alle 100 euroa.
* * *
Jotta blogipostauksesta ei tulisi tuhottoman pitkä, listaan lyhyesti muut meidän kodissa jo klassikon ikään yltäneet helmet: Hay Hee -baarituolit tulivat keittiöremontin valmistumisen jälkeen 2015, Domo Design -vaatetanko vielä aikaisemmin, Casa Stockmannin veitset ovat ajalta ennen koko blogiani eli ehkäpä vuodelta 2009, Artekin Siena-pannulaput ovat palvelleet vuodesta 2015 alkaen, vanhin kattilani on vuosimallia 2015 ja pienen tilpehöörin säilytyspaikkana toimiva Lehtorinteen metallinen Penbox on tulla tupsahtanut meille 2013.
Koko paketin voi oikeastaan kiteyttää yhteen lauseeseen: Kun harkitsee tarkoin, ei tule huteja. Jokainen näistä pitkän aikaa omistamistani kalusteista ja tavaroista on ollut aikoinaan tarkassa harkinnassa ja ehkäpä juuri siksi ne ovat edelleen minulle mieluisia ja rakkaita.