Muutamat teistä lukijoista olette kyselleet kuulumisiani ja haluankin yhteisesti kiittää teitä huolenpidosta ja vastata vähän pidemmän kaavan kautta…

Vuosi elämästäni on surujen ja sairauksien täyteinen

Viime keväästä alkaen vointini on heikentynyt melkoisen tasaiseen tahtiin ja lopulta selvisi, että kilpirauhasen liikatoiminta oli salakavalasti laskenut vajaatoiminnalle.

Rankka vajaatoiminta puolestaan pahensi kilpparin liikatoiminnan taustalta paljastuneen syyllisen, autoimmuunisairaus basedowin oireiston, jonka vuoksi näkökykyni heikkeni ja kärsin todella pahoista silmä- ja pääkivuista, sekä elämää haittaavista kaksoiskuvista ja muista silmävaivoista.

Viimeinen vuosi elämästäni on mennyt sairastaessa ja hoitotasapainon löytämisessä. Lisäksi kaksi itselleni äärimmäisen rakasta ja läheistä ihmistä joutuivat kamppailemaan hengestään syövän kanssa, mikä vaikutti minuun vieläkin suuremmin kuin omat vaivani. Lääkärin viime maaliskuinen hoito-ohje kaikenlaisen stressin välttämisestä meni sen sileän tien viemäristä alas.

Jouduin viime kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni pyytämään apua myös arjen askareisiin. Oman olotilani ja avuttomuuteni takia olin usein turhautunut ja hetkittäin hyvinkin alakuloinen.

En haluasi olla kiitollisuuden velassa kenellekään ja oman toimintakyvyn lasku on yksi suurimpia koetinkiviä koko elämäni aikana. Muutos entisestä reippaasta ja touhukkaasta toisia auttavasta minästä lähes lamaantuneeseen minään on niin suuri, että en tunnistanut enää itsekään itseäni. Tuntui, että ympärilläni on pelkkää sairastelua ja kuolemaa, ja rehellisesti sanottuna se kuuluisa valo siellä tunnelin päässä hiipui lähes olemattomiin.

Autoimmuunisairaus basedow ja reistaileva kilpirauhanen

Tämän hetkinen tilanteeni on terveyden osalta merkittävästi parempi. Saamani hoidon myötä enää vain toinen silmä oireilee. Työt näyttöpäätteen edessä onnistuvat jo hyvin, vaikkakin sairaan silmän takia on pakko tauottaa työt puolen tunnin pätkiin ja rentouttaa silmän lihakset katselemalla ikkunasta kaukaista horisonttia tai pitämällä silmiä kokonaan kiinni.

Huhtikuulle on sovittuna oirehtivan silmän osalta aika uuteen magneettikuvaukseen ja erikoislääkärin pakeille. Minulla on vahva usko siihen, että silmä saadaan kuntoon ja elämä alkaa hiljalleen palailemaan takaisin uomiinsa. Entiseen tuskin koskaan on paluuta, mutta elämän paloa ja -janoa on enemmän kuin vuosiin.

Kilpirauhasen osalta tilanne näyttää myös hyvältä – viimeinkin. Arvot ovat alkaneet normalisoitua ja nousta hiljalleen vajaatoiminnasta viitearvoihin. Energiaa löytyy enemmän ja se ilmenee tasaisempana kuin aiemmin. Viime syksynä saatoin silloin tällöin jaksaa puuhastella pienesti siellä ja täällä, ja maata lopun aikaa sohvalla äänikirjojen parissa, koska ohjelmien katsominen oli silloisilla silmillä aivan mahdotonta. Nyt jaksan puurtaa jo kokonaisen päivän ja yhden kunnolla toimivan silmän varassa voin katsella välillä myös televisiota.

Jokainen päivä on mahdollisuus

Olen osannut aina olla kiitollinen pienistäkin arkisista asioista, mutta nyt koen kiitollisuutta myös mikroskooppisen minimaalisista jutuista, kuten siitä että suihkusaippua tuoksuu hyvältä, tai että saan juoda kotona kupin suosikkikahviani, jota ei kofeiinin takia suositella kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsiville.

Mitä minulle siis kuuluu? Tällä hetkellä hyvää. Jokainen päivä on mahdollisuus ja aamulla kun herään, olen pitkästä aikaa ollut iloinen ja toiveikas. Eilinen on jo menneisyyttä, huominen on vasta tulevaisuutta, ja vain tänään on tärkeää.

Lämmin halaus teille aivan jokaiselle!

Lue myös: Kilpirauhasen liikatoiminta oireet