Olen kieltäytynyt viimeisen kahden vuoden aikana yli sadasta yhteistyöehdotuksesta. Tähän syynä on rahaakin tärkeämpi arvopohja. Olen aina kokenut olevani vaikuttajana tarkka, mutta nyt olen ollut entistäkin tarkempi siitä, millaisia asioita haluan omilla kasvoillani tuoda esille. Vaikuttajana teen tunneviestintää ja sisältömarkkinoinnin moniammattilaisena olen vastuussa teoistani, sanoistani ja faktojen oikeellisuudesta.

Arvopohjani koostuu kotimaisuudesta, kestävyydestä, pitkäikäisyydestä, ekologisuudesta, eettisyydestä, puhtaudesta ja suomalaisen työvoiman ja yrittäjyyden arvostuksesta. Vaikuttajana haluan omalla esimerkilläni kannustaa teitä kaikkia olemaan kriittinen tuotteiden ja palvelujen vastuullisuudesta, jonka syvimpään olemukseen pureudunkin heti seuraavaksi.

Mitä on vastuullisuus?

Vastuullisuus merkitsee jokaiselle eri asioita. Suomen Ympäristökeskuksen, lyhyemmin Syken, teettämän tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista yhdistää vastuullisuuden kotimaisuuteen ja tuotteen kestävyyteen. Vastuullisuus on terminologian puolesta geneerinen ja mitään tarkoittamaton ilmaisu, jota käytetään markkinointiviestinnässä laajalti ja suorastaan aggressiivisesti. Tällä halutaan luoda positiivinen mielikuva, joka kuluttajan mielessä yhdistyisi hänelle henkilökohtaisesti tärkeisiin arvoihin, joita voivat olla mm. ilmastoystävällisyys, pieni hiilijalanjälki, eläinten oikeudet, ihmisoikeudet ja kestävä kehitys.

Osallistuin tänään webinaariin, jossa Ping Helsinki ja Syke yhdessä valittujen vaikuttajien kanssa nostivat keskustelun muodossa esiin vastuullisuuden merkityksen, ilmastoasiat, hiilijalanjäljen, kiertotalouden ja kulutustottumukset etenkin muodin osalta.

Yksi webinaarin esimerkeistä oli miettiä tapahtuu kun korvaat sanan vastuullisuus jollakin muulla termillä, jolla halutaan kuvata tuotteen tai palvelun vastuullisuutta. Termin korvataksesi sinun on perehdyttävä ja selvitettävä mikä tai mitkä seikat ovat sellaisia, joista vastuullisuustekona voidaan aidosti puhua. Onko kyse konkreettisista teoista vai lillukanvarsista, ja millainen on teon todellinen vaikutus.

Vaikuttajien rooli viestinnässä ja viherpesussa

Vaikuttajan näkökulmasta viestintä- ja markkinointijulkaisuissa vastuullisuuteen vaikuttavat asiat tulisi pyrkiä perinpohjin selvittämään ja jättäytyä tekemästä omia tulkintoja. Webinaarissa rohkaistiin kysymään yritykseltä suoraan kiperätkin kysymykset. Oman kokemukseni mukaan yritykset useimmiten kertovat avoimesti vastuullisuustekijöistään ja tarjoavat myös mahdollista dataa vaikuttajalle yhteistyön tueksi. Tämä on sitä läpinäkyvyyttä, jota vaikuttajamarkkinoinnissa on vuosia peräänkuulutettu ja jota itse noudatan.

Vaikuttajia hyödynnetään tunnettavuuden ja tulosten kasvussa, mikä parhaimmillaan on todella toimiva yhtälö kaikille osapuolille – yritykselle, vaikuttajalle sekä kuluttaja- tai yritysasiakkaille, riippuen kohdistetaanko julkaisu B2C vai B2B kentälle. Vaikuttajia valjastetaan monenlaisiin viestinnän ja markkinoinnin tehtäviin ja joukkoon mahtuu myös viherpesua, jossa yritys käyttää hyväkseen vaikuttajan perehtymättömyyttä.

Kuluttajan vastuu on liian suuri

Webinaarin paneelikeskusteluun osallistunut tyylivaikuttaja Pupulandian Jenni Rotonen otti esille tärkeän tosiasian siitä, että vaikuttaja rinnastuu etenkin vastuullisuusteemoissa monesti kuluttaja-asemaan ja on pitkälti yrityksen antaman tiedon varassa. On myös totta, että vaikuttajan velvollisuuksiin kuuluu tiedonhaku ja faktojen tarkastus ennen yhteistyösisältöjen julkaisua, mutta mistä esimerkiksi selvität yksittäisen yrityksen tuotekohtaisen päästövaikutukset, tai sen miten eettisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittavasti tuotteiden valmistus todellisuudessa toimii.

Tietoa on saatavilla paljon, mutta sen analysointi ja todentaminen on haastavaa. Se on sitä myös monille tutkijoille ja vastuullisuusasiat ovat tällä hetkellä kuin villi länsi. Erilaiset sertifikaatitkaan eivät aina kerro, toimiiko jokin yritys tarpeeksi vastuullisesti ollakseen vastuullinen – ja mitä kenellekin vastuullisuus on, se on suurin ongelma koko yhtälössä.

Mistä kurantin tiedon voi sitten hakea? Jos sama sertifikaattimerkki tulee vastaan useasti ja eri valmistajien tuotteissa, niin siihen voi Syke:n tutkijan Tero Heinosen mielestä jo hieman luottaa. Aitoja sertifikaatteja on toistaiseksi Suomen markkinoilla vain vähän. Esimerkiksi CE-merkinnän osalta olisi hyvä lukea myös pienet präntit, sillä eurooppalaisen Conformité Européennen CE-sertifikaatin lisäksi markkinoilla on toinen CE-merkintä, joka tarjoittaa China Exportsia, jolla ei mitään tekemistä turvallisuuden tai EU-direktiivien kanssa.

Hiilijalanjälki ja kestävän kehityksen toimintatavat

Suomalaisten kulutuksen keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 9 tonnia. Noin 70% koostuu asumisesta, ravinnosta ja liikkumisesta. Nykyinen hiilijalanjälkemme on moninkertaisesti suurempi kuin globaalisti kestäväksi arvioitu noin 2,5 tonnin taso. Syken oman laskurin avulla voit laskea millainen on sinun tuloksesi. Minulla lukemat ovat nousseet ruoan takia ja kokonaisluku hiilijalanjäljestä on 3700 kg / CO2e. Täällä edellinen laskelmani: Elämäntapatesti – Kulutustottumukset ja hiilijalanjälki

Kiertotalous on iso askel oikeaan suuntaan. Kiertotaloudessa ostetaan jo olemassa olevia tavaroita second handina ja lainataan tarvittavia tavaroita esimerkiksi kirjastosta, mistä kuulemani mukaan voi lainata mm. mehukonetta.

Jos on tarpeen ostaa tavarat ja vaatteet uusina, olisi hyvä suosia suomalaisia brändejä ja yrityksiä, jotka valmistavat tuotteensa Suomessa. Näitä on harmittavan vähän, sillä tekstiilituotannot on jo vuosikymmen sitten siirretty ulkomaille. Euroopan alueella valmistetut vaatteet ovat kolmannella sijalla ja pääpiirteittäin eettisyydeltään hyvätasoisia. Pikamuotia, etenkään Aasian hikipajoissa valmistettuja, ei tulisi ostaa ollenkaan missään tapauksessa.

Tavaroiden ja vaatteiden osalta kannattaa kysyä valmistajalta millä tavalla tavaran pitkäikäisyydestä on huolehdittu ja onko tarjolla huoltopalvelua tai kuluttajille myytäviä vara- ja lisäosia, joiden avulla voisi korjauttaa tuotteen. Korjauspalvelu sijaitsee usein siellä minkä maalainen tuote on ja siksikin kotimaisuus on hyvä asia.

Materia ei tuo onnea – Kerskakulutuksen aika on ohi!

Kaupallisena vaikuttajana sanon ääneen nyt sen mitä monikaan ei halua sanoa. Materia ei tuo onnea, eikä liiemmin rahakaan kun tietty elämänlaadullinen piste on saavutettu. Talousmurheet ovat suurin stressiä aiheuttava tekijä ja sekä köyhyyttä että rikkautta kokeneena totean, että kultainen keskitie on onnellisuuden kannalta toimivin yhtälö.

Olen tienannut vuodessa nettona 8000 ja 121 000 euroa, enkä ollut yhtään onnellisempi silloin, kun rahaa oli kuin roskaa eli enemmän kuin mitä ehdin sitä käyttämään. Olen kaikkien työvuosieni aikana tajunnut että arvostan vapaa-aikaa ja mielenrauhaa eniten, ja vaikka olen aina nauttinutkin työstäni, en ole enää valmis tekemään pidennettyä päivää, kaikkia viikonloppuja, pyhiä, kesälomia tai jouluja ollakseni rahallisesti rikas. Keskituloisuus sopii minulle parhaiten ja tällöin minulle jää energiaa ja rahkeita myös itselleni.

Saavutetuista eduista harva haluaa luopua, mutta mitä saavutetut edut vaativat – onko se sittenkään kaiken arvoista? Kustannustehokkaan tekoälyn ja robotiikan vallatessa maailmaa työpaikkoja on väistämättä tulevaisuudessa vähemmän. Kaikille työikäisille ja työkykyisille ei ole täysiä työtunteja siten kuin me se nyt koetaan ja ymmärretään. Yrittäjyys tulee olemaan monilla aloilla välttämättömyys ja yksin pakertaessa vapaa-ajan ja energian puute konkretisoituu.

Arkeen kuuluu ripaus luksusta, mutta vain ripaus – kerskakulutuksen aika on ohi! Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan lisää ensi viikolla.

Lue myös: Kymppi kuussa kotimaiseen