Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Ostin kaksi tulppaanikimppua yhteishintaan vitosella ja kotona tajusin, että eihän minulla ole kuin yksi vapaa maljakko, joka sekin on oikeasti Iittalan Jars -lasipurkki. Päätin käyttää luovuuttani – leikkelin varret lyhyiksi suurimmasta osasta tulppaaneja ja asettelin ne lasipurkkiin. Päällimmäiset kukat, joihin jätin pitemmän varren, sovittelin keskelle. Lopuksi täytin maljakon vedellä, nostin sävyyn sopivan teepurkkini tulppaanien rinnalle ja voila!
En tiedä yhtään miten kauan tulppaanit kestävät kokonaan veteen upotettuna, mutta kohtahan se nähdään. Toivon tietysti että ne säilyisivät kauniina ainakin ensi viikkoon asti ja kerron sitten mitä tuleman pitää.
Arvatkaa mitä olen kahtena päivänä nyt puuhaillut? No olohuoneen kalusteiden järjestyksen kääntämistä tietenkin. Eilen sain ahaa-idean ja laitoin sen kummemmin miettimättä tuulemaan. Otin seinälle asennetun tason sohvan takaa irti ja siirsin TV-tason sekä sohvan vastakkaiselle seinälle, eikä siinä vielä mitään…
Tajusin nimittäin aika nopeasti, ettei tämä järjestys toimi ollenkaan. Etenkään kun en halunnut vaihtaa peuran pään muotoisen seinähyllyn paikkaa. Olin eilen niin poikki etten jaksanut palauttaa järjestystä paikalleen ja tein sen tänään, eli eipä muuta kuin kalusteet takaisin niin kuin ne olivat. Järkkytyöläs homma ja nyt täytyy painaa mieleen, että tätä en enää kokeile uudestaan.
Loppu hyvin kaikki hyvin ja kotona kaikki taas paikallaan. Tulipahan jumpattua ja muistoksi sain muutaman mustelman. 🙂
Tykkään tutustua somessa seuraamiini ihmisiin pintaa syvemmältä. Arvostan suuresti kun seuraamani ihminen rohkenee kertoa itsestään jotakin henkilökohtaista ja haluan tarjota saman myös teille sisäänpääsynä sieluni sopukoihin.
6 asiaa jota et tiennyt minusta vielä
1. En ole paljasjalkainen Helsinkiläinen vaan syntynyt Jokioisilla ja asunut ensimmäiset vuoteni Forssassa Finlaysonin tehtaan lähellä. Äitini työn perässä olemme muuttaneet hissukseen etelämmäs ja päädyimme Rengon kautta Hämeenlinnaan, Tuusulaan ja lopuksi Helsinkiin vuonna 1992, jonne jäimme.
2. Ahmin tietoa erilaisista kiinnostuksen kohteistani, joita on muitakin kuin sisustus, muoti ja kauneuteen liittyvät aihepiirit, joita blogissani käsittelen. Olen opiskellut mielenterveyteen liittyviä asioita, painopisteenä ahdistus, paniikkihäiriö ja erilaiset syömishäiriöt, joka itsellänikin on. Itsensä kehittäminen ja maailmankuvani laajentaminen ovat minulle tärkeitä tavoitteita.
3. Olen mestari mindfullness-harjoituksissa ja oppinut tämän taidon jo nuorena tietämättäni. Pystyn rauhoittumaan melkeinpä missä vain ja taidon avulla pystyn myös nukahtamaan 5 minuutissa koska ja missä tahansa. Taidon kehittymisen taustalla on rankka koulukiusaaminen ala-astella ja hyvä mielikuvitus, jonka avulla pystyn asettamaan itseni virtuaalimaailman tapaan minne tahansa. Eilen illalla ennen nukkumaan menoa istahdin Havajin hiekkarannalle ja kuuntelin fiktiivistä meren suhinaa siihen asti, kunnes heräsin aamulla iPhonen kauheaan mutta tehokkaaseen herätysääneen. 🙂
4. En ole vieläkään päässyt kokonaan yli koirieni menettämisestä ja koko aikuisiän koiravauvojeni kanssa vuoteen 2017 asti eläneenä identiteettini on muovautunut koiramammaksi. En kuitenkaan ole pystynyt hankkimaan meille uutta koiraa, vaikka muutamaa pörröistä tapausta olenkin käynyt katsomassa. En vaan pysty, minusta tuntuu vieläkin siltä, että loukkaisin omia edesmenneitä mussukoitani jos tähän kotiin uuden koiran hankkisin. Pöllöä, tiedän.
5. Tyttö on hakeutunut englanninkieliselle yläasteelle ja jos ja kun maaliskuussa saamme tiedon koulupaikasta, muutamme todennäköisesti toiselle puolelle Helsinkiä, jotta koulumatka olisi lyhyempi. Tästä minulla on ristiriitaiset tunteet – hyppy uuteen kiehtoo ja inspiroi, mutta samalla koen luopumisen tuskaa siitä että joudun luopumaan tutusta ympäristöstä ja rakkaasta kodistani, jossa olen yli 16 vuotta asunut. Mitäpä sitä ei lapsensa takia tekisi.
6. Olen murrosvaiheessa ja elämäni arvopohjassa on ristiriitoja. Olen joissakin asioissa äärimmäisen tiedostava ja toisissa en niinkään. Ajattelen että ihminen on keskeneräinen koko elämänsä ja elämä itsessään on opintomatka. En tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona ja opettelen edelleen hyväksymään itseni epätäydellisenä.