Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tunnustaudun melko minimalistiseksi ihmiseksi ja olen vuosia tehnyt romun raivaustyötä kotonamme. Lopputuloksena avara, tilava ja helposti hallittavissa oleva oma rakas koti, jossa on hyvä olla ja ladata akkuja. Tämän johdannon tarkoitus on valaista teille, että minäkin olen sortunut joskus hamstraamiseen ja pihiin ajattelutapaan. Naurattaa tuo pihiys, sitä siis olin kyllä, mutta aivan väärällä tavalla. Onneksi se oli kuitenkin lyhyt vaihe elämässäni, mutta kaapin täytettä ehti kertymään pienen kylän tarpeisiin sinä aikana.
Entinen tavarahamsteri tunnustaa syntinsä
En vieläkään tiedä mikä johti siihen, että aloin hamstraamaan tavaraa kaappeihin ja törsäämään hirveitä summia yksittäisesti halpoihin ja turhiin asioihin ja esineisiin. Ostin paljon kaikkea, lähes mitä tahansa, kun vaan halvalla sai.
En raaskinut koskaan ostaa niitä juttuja, joista olin haaveillut, vedoten kalliiseen hintaan ja siihen ettei ”ole varaa”. Ristiriita muodostuikin siitä, että ostelin suuremman läjän halpaa ja turhaa rompetta hinnaltaan arvokkaampien unelmien tilalle. Saman summan köyhdyin joka tapauksessa, mutta en itse sitä silloin tajunnut. Tärkeintä oli, että sain PALJON kaikkea uutta ja ihanaa.
Halpa ei ole todellakaan aina huonoa, mutta minun tapauksessani näin oli. Ja monesta halvasta tavarasta tulee yhteenlaskettuna erittäin kallis lasku. Shoppailu lähti itseltäni täysin lapasesta, voin jälkiviisaana näin sanoa. Toimintani oli niin idioottimaista, että vieläkin hävettää.
Kiire on tavarahamsterin pahin vihollinen
Vuosi 2008 oli minulle valaistumisen aikaa. Aika oli kortilla työkiireiden vuoksi ja siivouksesta oli muodostunut vaivalloinen taakka. Säilytystilaa oli yllin kyllin, mutta kun jokainen kaappi ja hylly tursusi roinaa, ei mistään tullut mitään.
Muistan eräänkin kerran, kun ostin viinipullon lisäksi myös pullonavaajan, todetakseni kotona, että meillä oli niitä jo neljä entuudestaan. Samalla mentaliteetilla olen ostellut myös kosmetiikkaa ja pesuaineita – onkohan meillä? Ei meillä varmaan ole… otetaan sitten varmuudeksi. Näin kerrytin kylpyhuoneen kaappiin 18 puolillaan olevaa shampoota ja toisen mokoman hoitoaineita.
Vaatepuolella naurettavinta hamstrausta oli, kun ostin alennusmyynneistä neljä isoa pussillista toppeja ja paitoja. Joukossa oli myös täysin väärän kokoisia ja hirveän värisiä. MIKSI – kysynpähän vaan…
Elämäntapamuutos sai alkunsa sekasotkusta
Kyllästyin totaalisesti loputtomalta tuntuvaan sotkuun ja epäjärjestykseen. Olen aina pitänyt kaappini tiptop-kunnossa, mutta kun tavaraa on ylettömän paljon kahden aikuisen ihmisen tarpeisiin, ei kaappi-kaaokseltakaan voi täysin välttyä. En edes minä, joka olen pilkunviilaaja ja värijärjestysmaanikko.
Olin ahdistunut kotona ollessani ja tekemättömien kotitöiden lista kasvoi ja kasvoi. Elimme puolisen vuotta niin, että imuri surahti kerran kahdessa viikossa ja vain isoimmilta kulkureiteiltä. Ei tullut kuuloonkaan alkaa nurkkia nuohoomaan.
Myös astiat olivat kokolailla aina tiskikoneessa – koneesta käyttöön ja käytöstä koneeseen. Kaikki matot vietiin varastoon, kun ei niitäkään jaksanut kunnolla puhdistella. Ja sohva toimi vaatekaapin jatkeena, kun itse kaappiin ei enää yksinkertaisesti mahtunut mitään.
Asiaa turhan tavaran karsimisesta
Yhteistuumin päätimme aloittaa karsimisen – ensin minun romppeistani ja sitten miehen. Paljon lähti tavaraa ja vaatetta yhden viikonlopun aikana ulos ovesta ja ainuttakaan en ole koskaan kaivannut takaisin.
Meillä onneksi toimii todella hyvin tavarankierrätys perheen ja ystävien kesken. Meillä oli varsinainen avoimien ovien-viikonloppu, kun tavara vaihtoi omistajaa. Ja ne mitkä eivät kelvanneet kenellekään menivät hyväntekeväisyyteen. Olen tosi laiska myymään mitään ja tärkeintä olikin saada nopea startti tuolle karsimisurakalle, jotta se ei tyrehdy heti alkuunsa. 🙂
5 vinkkiä romun raivaukseen – Näin pääset alkuun
Alla 5 vinkkiä romun raivaukseen, joiden avulla pääset alkuun:
1. Järjestä aikaa urakan aloitukseen
Järjestä aikaa urakan aloitukseen edes yksi kokonainen päivä tai mieluiten koko viikonloppu. Tarvitset työrauhan ja mahdollisimman vähän ulkoisia häiriötekijöitä. 300 neliöistä kotia ei saa viikonlopunkaan aikana täysin raivattua, mutta alle 100 neliöisen kodin jo saakin, jos on oikein toimelias.
2. Varaa riittävästi laatikoita ja jätesäkkejä
Varaa riittävästi laatikoita ja jätesäkkejä. Suosittelen hyödyntämään raivauksesta myös pienempiä muovipusseja kaikenlaiselle tilpehöörille. Lisäksi tarvitaan maalarinteippiä sekä tussi, jolla kirjoitetaan laatikoihin ja säkeissä käytettäviin maalarinteippeihin mitä ne sisältävät.
3. Mieti etukäteen minne laitat lähtevät tavarat
Mieti jo etukäteen minne laitat lähtevät tavarat, huonekalut ja vaatteet. Hankkiudutko niistä eroon kertaheitolla vai säilytätkö niitä väliaikaisesti jossakin. Itse en suosittele tilapäistäkään säilytystä, koska kaaos ei katoa, jos esimerkiksi eteinen on täytetty pussukoilla ja nyssäköillä. Myös varasto on huono vaihtoehto. Tavarat tuppaavat jäämään sinne ikiajoiksi ja tila loppuu sieltäkin joskus.
4. Hankkiudu tavaroista eroon mahdollisimman nopeasti
Turhista roippeista kannattaakin yrittää päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi Pelastusarmeija tulee hakemaan sovitusti kotiovelta suuremman kasan tavaraa, ellei tahdo kirpputorille niitä viedä. Hakupäivän voi sopia jo ennen karsinnan aloittamista. Se nopeuttaa homman edistymistä, kun on ulkopuolisen tahon asettama aikaraja valmiina.
5. Aloita yksi huone kerrallaan
Aloita yksi huone kerrallaan. Näin vältät yleisen kaaoksen, joka syö voimavarat heti ensi kättelyssä. Makuuhuone on yleensä se helpoin huone aloitukselle, koska tavaraa on siellä todennäköisesti vähiten. Makuuhuoneessa säilytettävistä vaatteista on oman kokemukseni mukaan kaikista helpoin luopua ja siksi startti onnistuu vauhdikkaasti. Siirry seuraavan huoneen kimppuun vasta sitten, kun edellinen on kunnossa.
Tavaran karsimisen A B C
Vaihe A
Ota esille kolme erillistä laatikkoa tai pussia, riippuen siitä, onko kyseessä pehmeä vai kova turhake.Vaatteet, kengät, liinavaatteet sekä lelut saa helpoiten jätesäkkeihin. Muut tavarat laatikoihin ja risat roinat roskiin.
Vinkki: Kaupoista voi hakea ilmaiseksi banaanilaatikoita, jotka kestävät hyvin painoa.
Vaihe B
Tyhjennä kaappien ja laatikoiden sisältö lattialle ja ala lajittelemaan tavaroita kolmeen eri kategoriaan. Kerää lisäksi roskat suoraan roskikseen. Puhdistussuihke ja siivousliina olisi hyvä olla käden ulottuvilla, jotta kaapin voi tyhjennyksen jälkeen pyyhkäistä nopeasti puhtaaksi.
- JÄÄ – Säästettävät siististi takaisin kaappeihin
- HÄVITÄ – Pois lähtevät omaan pussiin / laatikkoon
- EHKÄ – Epäröintiä aiheuttavat omaansa
- ROSKIIN – Risat ja nuhruiset, ei kierrätykseen kelpaavat
Kun laatikot ja pussit täyttyvät, sulje ne välittömästi ja vie pois huoneesta mieluiten sellaiseen paikkaan jossa ne eivät ole tiellä, mutta kuitenkin näkösällä, jotta niistä hankkiutuu myös eroon. Ainoa poikkeus on EHKÄ-pino, joka käydään läpi vielä toistamiseen.
Merkkaa laatikoihin ja pusseihin tussilla maalarinteippiä apuna käyttäen mitä sisältävät, minne ovat menossa sekä päivämäärä.
Vaihe C
Kun homma on tehty, käy vielä uudelleen läpi EHKÄ-pino vielä edellistäkin kierrosta kriittisemmin. Lopuksi sulje pussi / laatikko ja vie esimerkiksi varastoon odottamaan uutta käsittelyä 6-12 kuukauden päähän.
Huom! Jos vain mahdollista, kannattaa pyytää hyvä ystävä tai sukulainen apuun karsimiseen. Ulkopuolinen mielipide on usein valaiseva ja hyödyllinen, kunhan he eivät ole itse hamstereita! 🙂
Siirry seuraavaan huoneeseen ja toista vaihteet A, B ja C viimeiseksi kohteeksi jäävää varastoa unohtamatta.
Toista urakka puolen vuoden päästä
Mitä enemmän turhaa tavaraa saa pois, sen enemmän sitä tahtoo vähentää. Voit toistaa tämän urakan vaikka puolen vuoden välein. Takaan, että toisen tai kolmannen karsimiskerran jälkeen kaapeissa on hyvin tilaa, kaikelle tarvittavalle on oma paikkansa ja kodin perustyöt, kuten siivous on huomattavasti mielekkäämpää ja nopeampaa.
Karsiminen toimii myös hyvänä säästökeinona, kun tilan tuntu lisääntyy, ei sitä tahdo täyttää. Väkisinkin alkaa harkitsemaan ostoksiaan tarkemmin. 🙂
Isot tsempit kaikille teille, joilla turhista tavaroista eroon pääseminen on ajankohtaista. Jos uskonpuute pääsee iskemään työn tuoksinassa niin tarjoan vertaistukea kommenttiboksini kautta!
Seuraa myös Instagramissa
Tosi hyvä kirjoitus, varmasti apua monelle karsimista aloittelevalle! 🙂
Irina: Paljon on minulta kyselty, että miten pärjää vähällä tavaramäärällä ja kuinka voisi aloittaa vähennysurakan. Toivottavasti tästä on apua heille, jotka asian kanssa painivat. 🙂
Voi että! Kirjotit kuin SUORAAN mun tän hetkisestä elämästä! Mulla meinaan se hamstraus vaihe menossa.. ja tiedostan sen itsekin. Parhaiten huomaan asian turhuuden siinä, että kun ostan kauhesti muka tarvittavaa rompetta, ja ajattelen että tulee mahtava fiilis, kotona huomaan ettei mikään ole muuttunut ja on tyhjä olo. ja olenki miettinyt että ehkä shoppailuhimo korvaa jonkin tyhjän paikan mussa, tai jotain tollasta, en vaan vielä tiedä mikä se on.Pitääpä ottaa hyvästä tekstistäsi vaari ja ruveta pikkuhiljaa käymään tavaroita läpi s)
Viivi: Taidan tietää siis varsin hyvin mitä käyt läpi! 🙂 On aivan ihana tunne, kun shoppailee kaikkea kivaa ja edullista. Mutta päivän päästä se ei enää tunnu miltään ja oikeastaan alkaa ahdistamaan kaikki se rahan meno. Tuokin tunnetila kuitenkin unohtuu päivässä ja sitä päätyy taas kantamaan kotiin kaikenlaista. Tyhjä olo kuvaa ihan täysin sitä olotilaa. Mulla olisi tarjota sulle yksi vinkki, jonka toimivuuden huomasin itse kun lakkasin kokonaan käymästä alennusmyynneissä:Pyri olemaan viikkoa tai jopa kaksi ostamatta mitään ylimääräistä (vain ruoka, lääkkeet ja tämmöset).Tänä aikana teet inventaariota kotona, mitä kaikkea jo löytyy, mistä tykkäät ja mistä et. Kerää jo nyt turhia tavaroita pois esiltä ja laita omat lempparit hyville paikoille joita voit ihastella niitä ja samalla ehkä tulet ajatelleeksi, että et tahdo muuta omistaakaan kuin niitä parhaita. <3 <3 <3Yksi niksi minkä itse tein ja hyväksi havaitisin, oli vastaus mun pahaan korkokenkä-addiktioon.Laita esille (vaikka eteiseen) kaikki kauneimmat ja kivoimmat kengät. Piilota muut. Huomaat, että alat kaupassa jo katsomaan kenkiä paljon kriittisemmin, kun muistat kaikki ne kotona olevat ihanuudet. Itselläni tämä toimi ja lakkasin ostamasta halpis-popoja, kun vertasin niitä mielessäni mun lemppareihin. 🙂
Itselläni on shoppailu näköjään korviketta huonosta parisuhteesta ja kumppanin puuttumisesta!<br />
<br />
Olen ollut kaksi kertaa yli kymmenen vuotta kestäneessä suhteessa, jotka eivät sisällöllisesti ole olleet niin "henkisesti tyydyttäviä". Ensimmäisen miehen kanssa tehtiin lapset ja tavaraa kerättiin omaan kotiin, kun oltiin nuoria, eikä mitään ollut.<br />
Mies lähti yksi kassi kainalossa ja jonkin ajan päästä nurkkiin muutti toinen. <br />
Sitten kerättiin kasvaville lapsille tavaraa ja ajateltiin että ne kun muuttaa pois, niin on valmis koti. Koska miehellä pysyi vasara kädessä, rakennettiin lisää tilaa kun seinät tuli vastaan.<br />
Sitten lähti hänkin, yksi kassi kainalossa, kaikki jäi minulle.<br />
Poika muutti kotoa, ei huolinut juuri mitään mukaansa ja tyttö ilmoitti myös, ettei tarvitse kuin sängyn ja henkilökohtaiset tavarat. Loput kaikki jäi minulle, nurkkiin, yläkaappeihin, varastoon, autotalliin…<br />
<br />
Edelleen shoppailu jatkui sitten itseeni kohdistuvilla asioilla: vaatteita, meikkejä ja kaikkea muuta, jota en mielestäni ollut koskaan saanut.<br />
Tapasin kolmannen miehen. Minimalistin, jonka yksinkertainen elämä sai näkemään millaisessa romun paljoudessa elän!<br />
Kahden vuoden aikana tätä rojua on raivattu urakalla ja jokainen pois lähtenyt tavara joka jättää tyhjiä lattianeliöitä, tuo euforisen olon.<br />
Vielä on urakkaa jäljellä ja nyt mies ilmoitti, (muusta syystä) ettei enää halua jatkaa kanssani.<br />
<br />
Nyt taistelen tuon shoppausvimman kanssa tosissaan. Tunnen taas sen ahdistuksen entistä kovempana ja surullisempana, kun minut on hyljätty. Tätä miestä minä rakastin ja en halua enää täyttää elämääni lohtutavaroilla, jotka eivät oikeasti tuo kuin lisää ahdistusta.<br />
Töistä lähtiessäni pelottaa, että sorrun ostelemaan, joten ajan aina suoraan kotiin, tyttäreni käy jopa maitokaupassa, koska sieltäkin jää turhakkeita mukaan.<br />
Kuvitteleeko sitä ihmismieli jossain alitajunnassaan, että olisi jotenkin hyväksyttävämpi ja rakastettavampi jos ostan tämän tai tuon tavaran?<br />
<br />
Suurin kysymykseni lieneekin, miten tästä pääsee eteenpäin ja jatkan raivausta?<br />
Parantaako aika haavat vai täyttääkö se nurkat romulla?
Eipä uskoisi sinun kotia katsoessa, että olet ollut hamstraaja!! Suuri hatunnosto teollesi, moni ei siihen pysty. En ole koskaan hamstrannut mitään, mutta 7 henkisenä perheenä tavaraa kerääntyy väkisten varastoihin. Tein muutossa niin, että laitoimme jo ennen pakkaamista tavaroita pois (osa kierrätykseen, osa myyntiin), ja lput kaatopaikalle. Kun sitten purin tavarat täällä, niin katsoin vielä kerran läpi samat laatikot ja taas lähti tavaraa :)Pidin kirppiksen vanhalla talolla talvella, viikko sitten äitini kotona (heidän alueella oli kirppiskierros) ja nyt viikonloppuna täällä meidän kotona (taas kirppikierros, jossa monet mukana).Laskin, että näiden kolmen myyntikerran aikana olen saanut &quot;ylimääriästä&quot; rahaa noin 8000 €!!! Tietenkin se, että meillä oli melkoinen kasa huonekaluja (edelliset jätti tänne uuteen) ja koneita, joita emme enää pienessä pihassa tarvinneet, nosti tuota summaa mukavasti.Kunnon siivous kannattaa aina! Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että mieli on paljon rauhaisampi:)
Mia: Hih, jos kovalevy ei olisi hajonnut pari vuotta sitten ja vienyt kuvia mukanaan, olisi mulla kunnon todistusaineistoa teille näyttää. :)isoissa lapsiperheissä tavaramäärä onkin varmasti paljon suurempi ja pojat ja tytöt tahtoo omia juttuja, joten kaikkea ei voi edes kierrätää. Itse olen myös 5-lapsisesta perheestä ja isoilla ikäeroilla. Paljon oli meilläkin tavaraa kun olin nuorempi, mutta silloin oli ihan erilainen tapa kuluttaa ja ostaa, ei ollut pelejä ja vempaimia nimeksikään, hyvä jos telkkari oli. :)Kirppareilla olen tykännyt käydä ja paljon kävinkin aikaisemmin. Huonona puolena siinä oli se että sieltä tuli ostettua sitten vaikka mitä, tarpeetontakin. Nyt välttelen myös kirppareita. Tosi hyvät rahat teitte kyllä, kyllä myyminen kannattaa. Itse olen autottomana liian laiska alkaakseni myymään enää tavaraa, huutonetissä olen Avan vanhat huonekalut myynyt, muuta oikeastaan en. Siisteys on itselleni tärkeää, varsinkin nyt kun on tuo pieni tyttö tuossa pyörimässä ja tulee oltua kotona enemmän kuin ennenvanhaan. Oma koti on minulle rakas paikka ja tahdon että siellä on hyvät &quot;feng shuit&quot;, hih. 🙂
Avara, tilava ja helposti hallittavissa oleva koti. Niin hyvin sanottu! Hirveä karsimisurakka itselläni juuri takana: kolme kirppisreissua, Huuto.net-myyntiä, annetaan-palstan lahjoituksia ja niin edelleen. Vielä olisi muuton jäljiltä yksi mokoma tavaraa ja kalusteita uusia omistajia vailla. Nyt kyllä osui ja upposi tämä päivitys, tunnistan itseni juurikin tuosta ale-tuotteiden hamstraamisesta. Nyt siihen on siis tullut stoppi ja samaan kierteeseen en kyllä enää aio itseäni sysätä. Hyviä vinkkejä muuten vasta-alkajille. 🙂
Kaisa: Ale-mässäily on kyllä paha kiusaus monelle, varsinkin minunlaisille shoppailuholisteille. Kyllä mä vieläkin tahdon ja haluan kaikkea, mutta itsekuri on kasvanut ja pahimmat heräteostokset karsiutuneet lähes kokonaan. Moni saattaa ajatella, että mähän ostelen kokoajan ja kaikkea. Mutta totuus on se, että teen harkittuja ostoksia, melko maltillisesti ja kaikki viimeisen puolen vuoden aikana ostetut jutut (lukuunottamatta H&amp;M:n silkkipussilakanoita, joita en koskaan saanut sekä AmandaB:n lasimaljoja) ovat keikkuneet pitkään haaveilulistallani ja ne onkin ollut tarkoitus hankkia. Me enne matkustele, meillä ei ole autoa ja kuljemme joko kävellen tai pyörällä työ ja kauppamatkat (talvella bussi tai metro). Näistä jo pelkästään tulee suuri säästö, joka mahdollistaa kodinhankinnat. Nyt alkaa olla paketti aika hyvin kasassa ja montaakaan asiaa ei enää puutu. Uudet kattilat vanhojen ja risojen tilalle, muutama New wave-astia lisää, muutama pyyhe ja iiiiiiso remontti. Mitähän sitten…. en tiedä… varmaan lakkaan ostamasta mitään ja vaihtelen vaan järjestystä. HIH =D
Tulin vain pikaisesti ilmoittamaan, että vastailen kommentteihinne illalla, kun saan tytön yöunille! 🙂
Arvaa vain kuinka monta nyssykkää meillä on nurkissa tällä hetkellä, teen juuri siivousta. Ei tunnu loppua näkyvän, kun 5!!hengen tavaroita siivoan pois, leluja, lastenkirjoja…(kaikki lapset jo yli 18v!), silti ei meinaa malttaa laittaa pois…kummaa tämä hamstraaminen. Totta on se, ettei varastoon kannata kasata tavaroita, sieltä ne jonkun ajan päästä kuskaa kaatopaikalle, puhtaana suoraan kaapista ne kannattaa kierrättää Punaiselle ristille tai Samariaan, on vielä jollekin iloa..Taidan tehdä ehdotuksesi mukaan, että menen jatkossa huone kerrallaan läpi kaaosta.
katariina: Minua on auttanut Avan vanhojen vauvalelujen ja pikkuvaatteiden kanssa se, että mietin miten paljon joku pieni ihminen tuolla tarvitsee niitä. Paljon enemmän, kuin me itse. &lt;3 &lt;3 &lt;3 &lt;3 Annoin Avan juttuja HOPE-yhdistykselle ja pelastusarmeijalle. Myös neuvolan aulaan olen pari kertaa vienyt vaatetta, siellä on laatikko sitä varten ja se on aina tyhjä. :(Toki on mahdollista, että väärinkäytöksiä tapahtuu ja joku nappaa tavarat ja myy itse eteenpäin, mutta ajatus siitä että ne saattavat päätyä sellaiselle joka niitä kipeästi tarvitsee, auttaa luopumisen vaikeuteen. :)Se on ihan totta, että varastossa ne menee kuitenkin pilalle vuosien varrella. Ja toisaalta, jos lapsi itse ei tahdo niitä mukaansa ensimmäiseen omaan kotiinsa, tuskin haluaa koskaan. Tunnearvo saattaa siis olla vain sinulla. Tosin suosittelen säästämään muutamia parhaimpia juttuja, joita voi sitten lapsenlapsille kierrättää. Sellaiset muistot on ihania. Meillä isosisko on säästänyt 16-vuotiaan tyttönsä kaikki Disney-kirjat, niitä on valtava arsenaali, Lasten omasta kirjakerhosta tilattu. Yritin niitä tosin ostaa / lainata Avalle, mutta sisko-rakas oli kovana, ei käy. Ne menevät hänen oman tytön muksulle sitten aikanaan. :)Muita juttuja hän ei olekkaan sitten säätellyt, eli tässäkin tapauksessa tavaramäärä on hallinnassa.Olen muuten itse monet kerrat alkanut raivaamaan niin, että joka huone on kuin pommin jäljiltä. Ei kauaa jaksa, kun tulee tunne, että mikään ei edisty ja koko huusholli on aivan sekaisin. Kannatan tuota suosittelemaani niksi, huone kerrallaan-taktiikkaa. 🙂 Voi raivata vaikka yhden huoneen viikossa, ja silti edistyä vauhdilla. Musat vaan kaakkoon ja pussin suut auki! 🙂
Tosi hyvä ja inspiroiva kirjoitus!!! Minä hävitän aika paljon ylimääräistä rompetta kirpparilla, mutta silti esim. just varastoon ja autotalliin on kertynyt paljon kaikkea aivan turhaa tavaraa. Pitäisköhän huomenna aloittaakin vaatehuoneesta tavaran karsiminen….
Hanna: Mekin ollaan miehen kanssa aina &quot;piilotettu&quot; turhat roinat verkkovarastoon, mutta vuonna 2008 sekin oli tupaten täynnä. Oli siis pakko raivata se myös, jotta sai kotoa sinne jemmattua lisää. Olen käynyt verkkovarastomme läpi nyt 5 kertaa ja enää siellä on vain väliaiksesti säilytettäviä kausitavaroita. Kaksi Bestån metallista jalustaa sinne vein lisää ja tuulettimen kohta haen takas kotiin (viime kesän jäljiltä). Eli turhaa ei sielläkään enää ole. JES! :)vaatehuoneen kun saat kuntoon, niin se vaikutta varmasti myönteisesti kaikkeen säilytykseen. Sinne saa niitä juttuja, joita käyttää mutta harvoin ja on myös helppo löytää päällepantavaa kun ei ole ziljoonaa &quot;ei tää oo hyvä&quot;-vaatetta pyörimässä tiellä. Luin joskus jonkun tutkimuksen, että ihmisellä on tapa unohtaa puolessa vuodessa, jos joku vaate tai kenkä ei ole hyvä. Eli vähintään puolen vuoden välein tulet turhaan valinneksi sieltä sellaisen vaatekappaleen, jota et kuitenkaan sitten laita päällesi. hyvät vaatteet säästävät aikaa, huonot kuluttavat sitä turhaan. 🙂
Minäpä epäilen että olet käynyt kurkkimassa meidän postiluukusta kierrätyspussukoita eteisen lattialla kun osasit ne niin hyvin kuvailla:D Pitänee tekstisi innoittamana napata ne huomisaamuna kainaloon ja viedä pois – ja ehkä se keittiössä lojuva kierrätysvaatelaatikkokin ansaitsisi tulla käsitellyksi lopullisesti…
Lipstikka: HIh, en kai sentään… en ainakaan myönnä! HIH =DMä olen itse joskus kerännyt kaikki roinat eteiseen ja lopputulos oli se, että kulkemaan ei mahtunut kunnolla, väliovi oli aina auki ja lopulta koirat repi pussit riekalaiksi. Nekin taisivat kyllästyä siihen kuikkelehtimiseen kasojen väleissä. :)Nappaa mukaan ja vie pois! se on kuitenkin pieni vaiva siitä ihanasta onnistumisen ja tyhjentymisen tunteesta minkä saat palkkioksi! Kokemusta on! 🙂
Pahoittelut lukuisista kirjoitusvirheistäni! Kauhealla kiireellä täällä näpyttelen! 🙂
Pakko tulla jakamaan yksi ajatus kanssanne!kaikki teistä varmaan on kokenut joskus tunteen, kun tekemättömiä ei-kiireellisiä asioita alkaa kasaantumaan ja se ei todellakaan tunnu kauhean kivalta. On jotenkin ylirasittunut kokoajan ja levoton. Itse koen joskus jopa huonoa omaatuntoa, kun istun ja laiskottelen sohvalla, vaikka silloinkin täytyisi olla tekemässä ja touhuamassa. Tämä tunne vähenee ja lähes katoaa kun saa oman kodin kuntoon ja järjestykseen. Se, että SINÄ hallitse kotia, eikä koti sinua, on mahtavaa ja vapauttavaa. kauniita esineitä on fantastista omistaa ja ostaminen itsessäänkin on tosi kivaa. Seurauksena jatkuvasta shoppailusta saattaa olla sitten se ei-niin-kiva kaaos kotona ja kaapeissa. Se alkaa ahdistaa ja ärsyttää jossain vaiheessa, kun perusasioiden tekeminen vaikeutuu. Olen tosi kiinnostunut ihmismielen psyykkisestä puolesta ja luin eräänkin tutkimuksen, jossa todettiin, että lapsi ei kammoa automaattisesti siivoamista, mutta aistii liiankin hyvin vanhempansa tunnetiloja. Lapsi ikäänkuin oppii siihen, että jälkien korjaaminen leikkien jälkeen ja pyykkien vieminen pyykkikoriin on kamalan raskasta ja vastenmielistä. Kun mietin itseäni lapsena, luulen että tutkimus on oikeassa. Siivouskin voi olla kivaa, kun kaikille tavaroille on oma ja selkeä paikkansa. Voisin melkein väittää, että ne vaeltavat ihan itsestään takaisin omille paikoilleen. :)Tämä oli tälläinen maanatai-illan ylianalyysi! hih 😉
Kyllä! Mieleni on rauhallisempi silloin kun kodissa tavarat ovat paikoillaan, omassa harmoniassaan 🙂 Varsinkin nukkumaanmennessä. Mutta silti usein jää kaaos seuraavalle päivälle, mutta makuuhuoneessa ei saa olla sellaisia energiaa lukitsevia esteitä 🙂
Mä niin tunnistin itseni näistä, apua!!! Olen jo karsimisen aloittanut, mutta loppua ei tunnu näkyvän. 172 neliöö täynnä suoraa sanottuna paskaa, millä ei tee yhtään mitään! Kaapit tursuaa ja siivous ei kiinnosta kun kamaa on niin että oksettaa. Taidanpa aloittaa raivauksen myös!! Jos nyt saisin itseäni niskasta kiinni ja ottaisin sen kirppispöydän ja myyn kaik turhat pois ja jos ei siel kukaan osta niin roskiin vaan, kotiin en enää kanna mitään turhaa!! Kiitos Miia-rakas tästä, helpotit mun oloa tosi paljon :)!!!! &lt;3&lt;3&lt;3
Minna: Ole hyvä rakas mussukkani! &lt;3 &lt;3 &lt;3 &lt;3 Miten olisi itsepalvelukirppis? Kävisit kärräämässä sinne tavarat ja pari kertaa viikossa käyt siellä siivoamassa ja lisäämässä… Onko teillä lähellä sellasta? Tai sitten laitat myyntiin huutikseen sellaisina isoina paketteina. Ymmärtääkseni paketit menee hyvin kaupaksi, jos hinta on kohtuullinen. 🙂
Minullakin on koko ajan terve enemmän ja enemmän karsia, kun tavaran määrä ja varsinkin sen siivous ahdistaa. Hyvä kun kirjasit noita toimintatapoja, sillä tavoin minullakin parhaiten tulisi toimittua – yhden asian raivaus kerrallaan 🙂
Katja P-M: jos karsimisurakka tuntuu liian raskaalta, voi kokeilla tehdä sitä vaikka yksi kaappi kerrallaankin. Tälläkin tavalla saa jo puolessa vuodessa tosi suuren muutoksen aikaan. Siivouskomero on muuten sellainen, joka kannattaa käydä läpi ensimmäisten joukossa, koska sen myötä on sitten helpompi tarttua rättiin ja luuttuun. 🙂 Tuon unohdinkin mainita postauksessani.
Näin minä teen – koko ajan karsin jotain vuorollaan. Joka kuukausi menee kierrätykseen jotain mistä silmä (mieli) haluaa eroon 😀 Mutta meille taitaa kantautua jostain aina uutta tavaraa 😉
Saadaanko kuvia Avan synttäritarjoiluista ja esille panosta?
T: Meillä meni synttärit mönkään, kun kutsutut vieraat eivät päässeetkään kylään. Vain yksi mummu käväisi kaffella, enkä tehnyt mitään kummoisia koristuksia tai kattauksia. Synttärit järkätään varmaankin uudelleen nyt kesällä, tosin on muksuvieraiden kesken on suunnitteilla matka Korkeasaareen. :)Jonkin sortin kesäpippalot haluaisin kuitenkin järjestää, joten enköhän saa aikaan jonkinlaista juhlapostausta hieman myöhemmin. 🙂
hei. Kuin monta pyyhettä omistat ja onko kaikki merkkipyyhkeitä? Olen uusimassa omaa pyyhevarastoa ja mietin kuin monta hankkisi? Niin ja omistatteko rantapyyhkeitä? Valkoiset ei ole sinne kovin käytännölliset. Heitätkö yhden käytön jälkeen pyyhkeet pesuun?
hanneleh: Meillä oli vuosi sitten 8kpl isoa pyyhettä ja 8kpl 50x90cm kokoista pienempää pyyhettä, merkki Villa Stockmann. Sain joululahjaksi 4 Gantin isoa pyyhettä ja päätin aloittaa vähennyksen myös pyyhepuolella. Ei kaksi aikuista (ja yksi pieni lapsi, jolla on 2 omaa Prinsessa-pyyhettä) tarvitse noin älytöntä määrää. :)Tällä hetkellä on vain 4 Gantin isoa pyyhettä ja 4 pientä pyyhettä (koko 50x90cm), sekä Avan kaksi pyyhettä. Rantapyyhkeitä en ole erikseen hankkinut, koska emme ole viettäneet aikaa rantsussa aikaisemmin. Meillä on yksi iso viltti rannalla istumiseen, mutta ollaan miehen kanssa sellaisia vilukissoja, ettei meriveteen tarkene mennä uimaan. 🙂 Miehellä ja tytöllä on lisäksi omat kylpytakit. Saunavieraita meillä käy hyvin harvoin, joten vierasvaraa ei erikseen ole. Pyyhkeitä pestään noin kahden käyttökerran jälkeen ja käsipyyhe vaihdetaan päivittäin. Avan pyyhkeet menevät pesuun jokaisen käytön jälkeen, koska hän käy pesulla max 2 kertaa viikossa kuivan ihon vuoksi. 🙂
Voi miten hyvä kirjoitus! Olet tehnyt suuren työn tuossa karsimisessa. Itsekin aloitin mutta selkeästi liian hitaasti.Joka kaappi täynnä tavaraa. Pahin sudenkuoppa on se kun alan suunnitella että säästän,jotta voin antaa lapsille mukaan heidän muuttaessa pois kotoa. Ihan kuin nuo kaikki kelpaisivat…
Rosali: Tuo säästäminen myöhempää käyttöä varten on myös tuttua minulle, se on oikea vitsaus. 🙂 Totuus on se, että harvoin aikuisen lapsen mukaan lähtee kovinkaan paljoa mitään, varsinkaan varastoista. Minäkään en ottanut aikoinani kuin oman sänkyni ja kirjahyllyni. Astioita ja lakanoitakin minulla oli jo kotona asuessani omia, joten ei ollut tarvetta viedä äitin kaapista mitään. Kaikkea ei tosin ollut, kuten vedenkeitin, mutta opin elämään niillä tavaroilla mitä oli ja keitin teeveteni kattilassa. Muutenkin koen oppineeni tietynlaista omatoimisuutta, kun kaikkea ei ollut valmiina (mikrokin puutui). :)Nykyaikana tuntuu lisäksi siltä, että kasvavat nuoret ovat hyvin tarkkoja tavaroiden suhteen ja mikätahansa ei enää edes kelpaa (siskon tyttö 16-v esim). Ovat mielummin ilman, kuin ottavat kaiken mitä tarjotaan. Tämä on mielestäni ihan hyvä juttu, joskos uusi sukupolvi oppisi olemaan hamstraamatta rompetta kaappeihin. HIH 🙂
Itse olen karsimisessa myös mestari 🙂 Muutan niin usein, ja vielä tässä elämänvaiheissa pikkuasuntoihin/kimppakämppiin, että omaisuuden tulee olla mahtuvainen.Käy kurkkaamassa uusintani: nainollen.blogspot.comOlet esikuvani!
Kuten joku tuolla jo mainitsikin, kodistasi ei ikinä uskoisi edellistä elämänvaihettasi hamsterina. Itsekin olen jonkun sortin hamsteri ja vaikka tiedostan, että tavarasta pitää luopua, se on välillä todella vaikeaa. Miten se voikin olla. Mutta jos sinä olet saanut tällaisen valtaisan muutoksen aikaan elämäntyylissäsi ja kodissasi, ehkä minullakin on vielä toivoa. 🙂 Kovaa vauhtia ollaan menossa selkeyttä päin.
Henna: Olen ollut tosi paha hamsteri joskus muinoin. 🙂 Ja varsinkin kotoa pois muuttaessani sorruin haalimaan vaikka mitä kotiini, oli kymmeniä eriparisia kuppeja (mikkihiiriä, ankka-aiheisia, joulukuppeja yms), lakanoita, pikkutavaraa, posliiniesineitä, meikkejä, vaatteita ja kenkiä. Meillä on vaatehuonekin, joka oli niin täynnä ettei sisään mahtunut. Pikku hiljaa viimesten vuosien aikana olen onnistunut hankkiutumaan lähes kaikesta sellaisesta eroon, jolle ei ole käyttöä. :)<br />
<br />
Kyllä sinäkin pystyt, kun teet ensin nopean startin ja sen jälkeen karsit loppuja puolivuosittain. 🙂
Kiitos tsemppauksesta! Aina auttaa motivaatioon, kun näkee jonkun joka on konkreettisesti jossain tavoitteessaan onnistunut. Minulla on juurikin tuo kyseinen vaatehuoneongelma. Muutettiin pari vuotta sitten ja sain mitä ihanimman vaatehuoneen, joka on tällä hetkellä aivan tupaten täynnä tavaraa, niin ettei sisään mahdu. 🙂 Hohhoijaaa…
Henna: Itseäni helpotti se, että myin "parhaimmat" turhat vaatteet ja kengät huutonetin kautta pois. Kun niistä sai muutaman lantin rahaa takaisin, niin luopuminen oli helpompaa. Laitoin sinne myyntiin sellaisiakin juttuja, joista en olisi millään raaskinut luopua mutta ajattelin että jos menee kaupaksi niin menkööt sitten. :)<br />
<br />
Ja minulla oli myös uusista jutuista (lähinnä sisustustavaroita) ostoslista valmiina, joka auttoi tietysti motivoimaan vanhoista eroon pääsyä. :)<br />
<br />
Alussa karsin tosi rankalla kädellä kaikki mitä en ollut käyttänyt kuin max kerran suoraan jätesäkkiin. Osa meni siskoilleni ja osa verkkovarastoon pois tieltä. Vuoden päästä oli helppo kantaa uffiin ne varastoon jääneet säkit, kun olin todennut etten niillä vaatteilla ja kengillä tee mitään enkä niitä tahdo edes enää. Ja mitä enemmän karsii, sen vähemmän niitä kaipaa. Tuohon jää koukkuun aika hyvin nimittäin. 😀
Itsekin olen yrittänyt myydä aika paljon pois, ni siten on tosiaan helpompi luopua. Tänään sain jo projektia aloiteltua ja vaatehuone on, jos ei nyt karsittu, niin ainakin siivottu ja vaatekaapistakin lähti kassillinen Uffille. Alkurykäisy siis saatu. 🙂
Henna: HYVÄ HENNA!!!!! 🙂 Siitä se lähtee! Ja on niin koukuttavaa puuhaa, että kohta alat huomaamattasi harjoittamaan karsintaa. 🙂
Hei. Olen 70 v. vanhapoika ja asun täällä Vantaan Simonmetsässä. Meillä on meneillään täällä putkiremontti ja kohta ne tulee tähänkin kämppään remppaamaan<br />
Nyt huomasin että täällä olisi paljon pois heitettävää hyväkuntoista tavaraa.<br />
Mahtaisikohan joku tietää jotain firmaa joka tulisi ja putsaisi kämppää ja veisi mennessään kaiken tuon ylimääräisen tavaran??<br />
KokkiPena
Pentti Söderlund: Suosittelen ottamaan yhteyttä Tavararemontin tiimiläisiin, jotka ovat ammattiraivaajia ja suorittavat juuri tälläisiä raivaus- ja siivoustöitä sekä hoitavat kierrätyksen kerralla kuntoon. 🙂 Monet ovat hyödyntäneet heidän palveluitaan esimerkiksi muuton ja remontoimisen yhteydessä, kun ylimääräisestä tavarasta on päästävä eroon helposti, yksinkertaisesti sekä järkevästi. Alla yhteystiedot, josta voit kysyä lisätietoa ja tarjousta:<br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="http://www.tavararemontti.fi/" target="_blank">http://www.tavararemontti.fi/</a><br />
<br />
Tavararemontti Oy<br />
Linnanrakentajantie 11 B 16<br />
00810 Helsinki<br />
050 493 1772<br />
[email protected]
Vanhan puoleinen, mutta edelleen ajankohtainen kirjoitus.<br />
<br />
Meillä neljän hengen perhe ja säilytystilaa riittävästi. Menneiden vuosien hamsterina olen hiljalleen kahden vuoden aikana alkanut systemaattisen turhan tavaran karsimisen. Ensin vaatteet, kengät, laukut, turhat astiat ja turhat kankaat askartelumateriaali (säilytetty vuosia ajatuksella "Kyllä mä sitten joskus näistä jotain teen") – just. Sitten mittava DVD-kokoelma, joita ei katsottu ja kirjat, joita ei luettu. Kosmetiikka ja muu tavara, jota ei käytetty. Lapsien liiat lelut (esim. Plaston ulkoleikkeihin tarkoitetut isot muoviautot; ennen karsintaa niitä oli yli kymmenen – jätettiin kolme mieluisinta, nuppipalapelejä jne oli kymmeniä – jätettiin murto-osa, turhia pehmoja kymmeniä jne.). Ja kuka oikeasti tarvitsee monet kymmenet pussilakanat, pyyhkeet jne..?<br />
<br />
Luopumiseen oppiminen oli oivallus ja sitä mukaan, kun perhekoko on kasvanut ja turhasta tavarasta on hankkiuduttu yhä aktiivisemmin eroon on myös itsellä parempi olla kotona. Hengittäminenkin tuntuu helpommalta, kun suuri turha tavaramäärä ja pursuavat kaapit ahdistiviat ihan fyysisestikin. <br />
<br />
Mielenkiintoista myös on, että kun vanhasta on hankkiutunut eroon on kaikenlainen heräteostoksien teko jäänyt pois kokonaan; nykyään ostaa harvemmin, tarpeeseen, parempaa ja laadukkaampaa. Ja kun kaikki turha tavara on poissa, on siivoaminen nopeampaa, kaikelle on oma väljä paikkansa ja etsimiseen ei mene aikaa. <br />
<br />
Tavaraa on mennyt kiertoon tuttaville (mm. lastentarvikkeita, huonekaluja jne), kirppikselle (leluja, vaatteita, kirjoja, palapelejä, DVD:itä jne) ja säälittä roskiin. Askartelumateriaalit otettiin ilolla vastaan nuorten iltatoimintaan. <br />
<br />
Nykyään esimerkiksi vieraillessani ystäväni runsaasti ja maalaisromanttiseen tyyliin lattiasta kattoon kuorrutetussa asunnossa, minua jollain tasolla ahdistaa kaikki se täysin turha tilpehööri; asetelmat, kymmenet koristetyynyt, pitsit, turhat kirjat (ne vanhat; on vaan siksi, että ovat muka hyvännäköisiä), pölyä keräävät röyhelöt, kaappien päälle kasatut röykkiöt, loputon määrä vaaseja, koriste-esineitä ja kynttilänjalkoja jne. Ehkä tämä tosiaan johtuu siitä, että neljän hengen taloudessa hälinää ja ärsykettä riittää elämässä muutenkin ja selkeys helpottaa arjen hallintaa (esim: olohuoneessa selkeät säilytyspaikat leluille ja eteisessä tarpeeksi tilaa haalareille/kengille/harrastus tarvikkeille).
Tanja: Olen itse käynyt läpi aivan samanlaiset tunnetilat tavaran karsimisen suhteen. 🙂 Se on uskomattoman vapauttavaa huomata että tavara on oikeastaan melko mitätön juttu elämässä ja kuinka oma ajatusmaailmakin muuttuu raivauspojektin aikana. Sitä tulee väistämättä paljon kriittisemmäksi ja sellainen tilpehöörin heräteshoppailu vähenee samalla, jolloin rahaa alkaa jäämään säästöönkin enemmän. :)<br />
<br />
Mitä suurempi perhe, sen enemmän on tavaraa. Ja siihen päälle vielä se kaikki elämänmeno… 🙂 Meitä on viisi lasta ja tavaraa oli lapsuudessani hirmuiset määrät pienehkössä kodissa. Paljon kierrätettiin kyllä vaatetta ja leluja lapsien kesken isoimmalta pienemmille ja näin äitinä olen kiitollinen äidilleni tästä opista jota harjoitan itsekin nykyisin. 🙂 Itselläni yksi tärkeimmistä raivaamiseen johtaneista syistä oli siivoaminen ja siihen kulutettu aika. Halusin tehdä kotona muutakin kuin toimia kodinhoitajana ja kyllästyin ainaisten tavara- ja vaatekasojen siirtelyyn pois imuroinnin ja tasojen pyyhkimisien tieltä. Nyt siivoaminen on helppoa ja nopeaa, erikseen ei tarvitse enää tehdä edes joulusiivouksia kun paikat pysyvät kunnossa parin tunnin viikkosiivousmäärällä. :)<br />
<br />
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua ja syksyn aikaa koko perheellenne! ♥♥