Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Loman viimeinen päivä on vierähtänyt siivotessa ja sisustellessa. Nyt on kaikki jouluiset koristeet ja valosarjatkin pakattu pois. Keväinen fiilis ja pieni auringon pilkahdus innostivat vaihtamaan järjestystä ja samalla suunnittelin pari muutosta, jotka haluan tänä vuonna sisustuksessa toteuttaa.
Idea U-muotoisesta sohvasta
Tykkään valtavasti Ikea Söderhamn -sohvasarjan selkämyksestä ja lattioiden moppaamisen jälkeen pyöräytin sohvan toisinpäin. Tästä syntyi idea U-muotoisesta sohvasta, jossa ikkunan puolimmaiseen nurkkaan kulmapalan tilalle jäisikin aukko, jossa peikonlehti mahtuisi asustamaan.
Ainoa lisäys nykyiseen sohvakokonaisuuteen olisi yhden istuttava Ikea Söderhamn-nojatuolimoduuli, joka tulisi tuohon ikkunan eteen selkämys parvekkeelle päin peilikuvaksi keittiön puolella olevalle tuolimoduulille. Tein teille havainnekuvat, jotta saatte paremmin kiinni siitä mitä tarkoitan.
Ritiläpenkki sohvan takana
Sohvan selkänojaa vasten laitoin Artekin ritiläpenkin, joka aikaisemmin palveli eteisessä. Penkin päällä saattaa lakastumisen merkkejä antava palmukin viihtyä, kun valoa päiväsaikaan riittää mutta lämpöpatterit ei pääse paahtamaan hengiltä.
Palmun uloimmat lehdet kuivuivat ruskeiksi ja leikkasin nuo tuulahduksen voimasta murentuvat kuolleet lehdet pois. Maaliskuun paikkeilla se saa tuoreet mullat ja yritän parhaani että saan pidettyä sen hengissä siihen asti.
Mattojen asettelu sohvan alle omin voimin
Moppaamisen ajaksi makkaralle rullatut matot palaavat lattialle takaisin heti kun jaksan äheltää sohvien kanssa. On melkoinen työ yksinään nostaa sekä kulmapala että tuo kolmen istuttava sohvapala etujaloistaan ilmaan saadakseni matot sinne alle suoraan – saa olla sekä bodari että akrobaatti samaan aikaan. 😀
Lattioiden moppaaminen on hikijumppaa
Kyllä muuten käy moppaaminen treenistä. Huh sentään miten hiki virtasi kun pistin hihat heilumaan kahdeksikkoa mopin varressa. Ennen tuli moppailtua paljon useammin kun oli nelijalkaisia perheenjäseniä ja ihmettelen miksi silloin ei tuntunut niin raskaalta – lieneekö pidentyneet moppausvälit kullanneet muistoja vai onko kunto rapistunut salitreenistä huolimatta. Samapa tuo, nyt on lattiat putipuhtaat ja hikeentyneen kodinhengettären suunta käy kohti suihkua. 😀
Rakastan Ikean Söderhamn-sohvasarjan matalaa muotoa, mutta ilman Bemzin vaihtopäällisiä en olisi edes harkinnut sitä omaan kotiini. Ikean sohviin päällisiä valmistavalla Bemzillä on valtava valikoima erilaisia kangasvaihtoehtoja, kuoseja ja värejä. Uutuutena mallistosta löytyy nyt myös hieman edullisemmasta pellavasta valmistettu Simply Linen -sarjan puhtaanvalkoinen päällinen, josta tilasin näytepalan.
Panama Cotton ja Simply Cotton
Omassa sohvakokonaisuudessani on tällä hetkellä kahta erilaista puhtaanvalkoiseksi kuvattua Bemz-päällistä, kun jälkitoimituksena yhteen tuolimoduuliin tulikin vahingossa väärä päällinen. Tämä luonnollisesti hyvitettiin minulle ja Bemzin asiakaspalvelu saa minulta pelkästään kiitosta.
Kolmen istuttavassa sohvassa ja kulmatuolissa on napakasta ja paksuhkosta puuvillasta ommellut Panama Cotton -päälliset ja käsinojattomassa nojatuolimoduulissa on ohuempaa puuvillaa oleva Simply Cotton -päällinen.
Molemmissa kankaissa sävy on Bemzin värikartaston Absolute White ja kuten kuvista huomaatte, on sävyissä hienoinen ero. Bemzin edullisin Simply Cotton -puuvilla on kaikkien vuosien varrella tilaamieni näytepalojen perusteella se kaikista valkoisin ja raikkain, mutta huonona puolena siinä on lakanamaisuus. Kangas on toki vähän paksumpaa kuin petivaatteissa, mutta silti siitä kuultaa läpi esimerkiksi istuintyynyyn ommeltu pesulappu.
Simply Linen Absolute White
Simply Cottonin paras ominaisuus onkin tuo upea kirkkaanvalkoisuus, josta tykkään todella. Panama Cottonkaan ei missään nimessä kermainen ole ja sopii erinomaisesti paperinvalkoisen seinän viereen ilman että seinän ja sohvan sävyissä huomaa eroavaisuuksia.
Uusi Simply Linen Absolute White -pellavakangas* ei sekään ole niin valkoinen kuin Simply Cotton -puuvillakangas. Pellavakankaassa on jännä kiilto joka saa valokuvissa kankaan näyttämään valkoisemmalta kuin paljain silmin katsottuna.
Simply Linen on selkeästi paksumpaa kangasta ja näytepalasta saa sen vaikutelman että kokonaisena päällisenä se olisi todella ryhdikäs ja jämäkkä.
Puuvillaa vai pellavaa
Hintaeroa puuvillan ja pellavan välillä luonnollisestikin on ja itse olen sitä mieltä että paksumpaa puuvillaa oleva Panama Cotton -päällinen on hyvä kompromissi. Onneksi sohvamoduuleissani olevat Simply Cotton ja Panama Cotton sointuvat sen verran yhteen, ettei värisävyn tai kankaan kudonnan eroavaisuutta täällä kotona huomaa läheskään niin selkeästi kuin näissä 50mm makro-objektiivilla kuvatuissa valokuvissa, joissa näkymätön pölyhaituvakin erottuu mustana koirankarvana. 😀
Vinkit Bemz-päällisen valintaan
Minulta kysellään kuukausittain mielipiteitä, kokemuksia ja vinkkejä Bemzin päällisiin liittyen ja aidosti puhtaanvalkoista sohvaa tai nojatuolia tahtovalle suosittelen Bemzin edullista Simply Cotton -kangasta sävyssä Absolute White. Kangas ei materiaaliltaan ole hääppöinen, mutta ei ihan huonokaan, ja voittaa minusta Ikean omat edullisimman hintatason päällisvaihtoehdot 6-0.
Jos taasen kaipaat laatua, on pellava ainoa oikea vaihtoehto. Pellavaa on kahta eri sorttia, edullisempi Simply Linen josta on tuo kuvien näytepala ja aivan ihana Belgian Linen, josta ommellut päälliset minulla oli edellisessä Ikea Kivik -sohvassani. Pellavakankaassa sävy Absolute White ei ole ihan puhtaanvalkoinen, mutta riittävän valkoinen sopiakseen yhteen vitivalkoiseksi mieltämiemme huonekalujen kanssa.
Mikäli olet enemmänkin tarkan markan ystävä, suosittelen kompromissina tuota paksumpaa ja kestävämpää Panama Cotton -puuvillaa, jossa laatu nousee mutta hinta ei niinkään. Simply Cottonin ja Panama Cottonin välillä on hintaeroa vain muutamia kymppejä riippuen sohvamoduulin mallista.
Ikea Söderhamn -sarjan yhden istuttavaan tuolimoduuliin saa Simply Cotton -päällisen 129 eurolla, Panama Cottonin 149 eurolla, Simply Linen -pellavapäällisen 199 eurolla ja Belgian Linen -päällisen 229 eurolla.
Bemziltä* voi mittatilauksena teettää ikkunalleen myös kohtuuhintaiset verhot haluamallaan kankaalla, jos sellaisille sattuu olemaan tarvetta. Lisäksi heiltä voi tilata päiväpeittoja ja muita sisustustekstiilejä samoista kankaista joista sohvanpäällisiäkin ommellaan. Mainio lisäpalvelu sanon minä!
Vuoden vaihtumisen myötä on taas aika tehdä vuosikatsaus vaatekaappiin ja samalla kirjoittelen tässä itsellenikin muistiin mitä päivityksiä ja täydennyksiä capsule wardrobe eli kapselipuvustoni tarvitsee.
Tencel – Eettisempi valinta
Ostin syksyllä 2017 luonnonmukaista tencel-sekoitetta olevan mustavalkoisen raidallisen t-paidan Lindexiltä ja tämä kyseinen paita on ehdottomasti paras paitani ikinä. Ostelin niitä myöhemmin vielä muutaman lisää ja jos pitäisi yksi lempivaate valita niin se olisi juurikin tämä täydellinen t-paita!
Raidat ovat prikulleen oikean paksuiset ja tasapainossa – ei liian etäällä eikä liian tiheät. Myös kaula-aukko ja hihansuu ovat täydellisesti mitoitetut, ei liian kireät muttei väljätkään.
Toivon sormet ristissä että kevät toisi tämän paidan takaisin valikoimaan ja jos niin käy, hyökkään viivana ostamaan pari raidallista, mustaa ja valkoista t-paitaa. Monissa muissa väreissä tätä paitaa onkin saatavana vakiomallistossa.
Kestävä viskoosisekoite
Syksyllä ostin Gina Tricotista napakan viskoosisekoitteisen neulepoolon ja totesin myös sen olevan laadultaan ihmeen hyvä ollakseen ketjuliikkeen ns. halpispaita. Ribbineulos joustaa mukavasti ja pitää poolon ryhdikkäänä ilman kyynärpään pussittamista. Neulepoolo ei ole nyppääntynyt pesussa ollenkaan ja joka pesukerran jälkeen se on edelleen kuin upouusi.
Pari viikkoa ensimmäisen poolo-ostokseni jälkeen menin hakemaan näitä lisää, mutta muutkin olivat olleet samalla asialla sillä jäljellä PK-seudun Gina Tricot -myymälöissä oli vain yksi harmaa ja yksi musta omassa koossani. Ne kävin sitten ostamassa ja odottelen josko saisivat lisäerän myyntiin.
Vaatteiden käyttö loppuun asti
Ohuesta ja pehmoisesta viskoositrikoosta valmistettu Lindexin raidallinen puolipoolo-kauluksellinen pusero on sekin hintaansa huomattavasti laadukkaampi ja vaikka hentoista pesunukkaa reilun vuoden aktiivisen käytön jälkeen löytyykin, on tämä silti vielä kelpokunnossa.
Luulen että kesään mennessä tämä raitapaita on jo sen verran kulahtanut, että on aika sanoa sille heipat. En kuitenkaan usko että ostan tätä mallia enää uudelleen, vaikka se Lindexin perusvalikoimaan näyttäisi kuuluvan (myös mustana ja harmaana).
Vaatteiden pystyviikkaus
Vaatetangon alapuolella laatikostossa on kaikki housut, polvimittaiset tunikat ja -neuleet, treenivaatteet, oloasut, takit, asusteet, alusvaatteet ja sukat. Korkeavyötäröisiä mustia farkuja omistan kolmet ja niistä teille kirjoittelinkin juuri ennen vuodenvaihtumista TÄÄLLÄ.
Pitkiä poolokauluksellisia neulemekkoja on samat kaksi, joista toinen on useampi vuosi sitten ostettu Lindexiltä ja toisen sain viime vuonna synttärilahjaksi. Treenitrikoita on tällä hetkellä vain yhdet ja toistaiseksi olen hyvin pärjännyt, mutta pesusyklin takia ajattelin hankkia toiset tässä piakkoin. Treenitoppeja ja -paitoja on tarpeeksi koko vuodelle, eikä salilenkkareitakaan tarvitse uusia.
Marimekon mustavalkoisen A-linjaisen mekon annoin eteenpäin, se ei loppupeleissä ollutkaan ihan oman tyyliseni. Se oli ehkä hieman liian lyhyt mekoksi ja hulmuavan helman takia en ollut sinut sen kanssa. Avonaisena jakkuna käytin sitä topin päällä muutamia kertoja mutta lopulta päätin antaa periksi ja todeta että hyvä idea sen takana meni hutiin. Kyseisestä Marimekon mekosta löytyy asupostaus TÄÄLTÄ.
Laukkuostoksia
Laukkuja on viime katsauksen jälkeen ilmaantunut kaksi, joista toinen oli pakko-ostos kesken kaupunkireissun. Ostin kuvassa näkyvän Vagabond Madrid -laukun itselleni synttärilahjaksi 2017 (postaus TÄÄLLÄ) ja viime kesän viikonloppulomalla siitä ratkesi vetoketju. Kaupungin hulina ja avoimena retkottava laukku eivät ole hyvä yhdistelmä ja ehdin juuri ennen sulkemisaikaa juoksemaan Vagabondin myymälään ostamaan uuden laukun hajonneen tilalle.
Tästä en olekaan teille tainnut postausta kirjoittaa, mutta kyseessä siis samankaltainen minimalistinen musta nahkalaukku kuin tämä Madrid-mallikin.
Reissu suutarille laukun korjaukseen
Jalo ajatus oli korjata tämä vanha laukkuni pikimmiten, mutta kuten kuvasta huomaatte en ole vieläkään saanut sitä aikaiseksi. Suutarille korjaukseen aion sen viedä heti ensi viikolla ja pidän sen varalaukkuna nykyisen uudemman arkilaukkuni rinnalla vuorotellen niiden välillä, jolloin kummankin laukun käyttöikä pitenee.
Lisäksi tein puolitahallisen heräteostoksen ja ostin vyölaukun – kyllä, luit oikein – vyölaukun! 🙂 Netistä bongasin tämän ihanan vyölaukun ja se jäi kummittelemaan mieleeni vaikka päätin etten sitä tarvitse enkä osta.
Asioidessani Vagabondin liikkeessä kenkäostoksilla, ostin samaan syssyyn sitten kuitenkin myös sen vyölaukunkin ja ai että miten siitä tykkään! Aivan ihana, sirolinjainen, musta, nahkainen, minimalistinen ja pieni vyölaukku, jota voi käyttää vyötärön lisäksi myös messenger-laukun tapaan yliolan kiepautettuna. Voin ottaa teille kuvat seuraavan asupostauksen yhteydessä mikäli kiinnostusta riittää. Huikatkaa kommenttiboksiin, jos haluatte nähdä vyölaukkuni tositoimissa.
Meikit pienessä pussukassa
Meikit majailevat edelleen samassa vanhassa Marimekon Tasku-pussukassa, joka on vuosien aikana venynyt ja mukautunut sisältöönsä. Ihanan pehmeäksi patinoitunut nahkapussukka on monesti toiminut myös iltalaukkuna juhlavammassa asukokonaisuudessa. Sopii siis arkeen ja juhlaan ja on aina käytössä 365 päivänä vuodesta.
Kenkäkato
Kengissä on käynyt kunnon kato ja omistan enää vain nämä kuvassa näkyvät kenkulit. Kenkien vähentymisen taustalla on monilta osin luonnollinen poistuma – kumisaappaat hajosi jo pari vuotta sitten, viimeiset pyöreäkärkiset ballerinani kävelin kesällä puhki ja Dr. Martensin saappaat hiersivät nilkasta niin pahasti että annoin ne eteenpäin ihmiselle jolla erilainen nilkan luusto kuin minulla. Juoksulenkkarien pohja halkesi päkiän kohdalta enkä ole uusia vielä ehtinyt miettimään tai sovittelemaan, sillä siististi sisätiloissa suoritettava salitreeni riittää nyt toistaiseksi.
Yhdet kapeakärkiset nilkkurit lahjoitin eteenpäin, sillä niitä en koskaan halunnut jalkaani laittaa. Parempi oli antaa jonkun muun käyttää niitä kun ne vielä olivat erinomaisessa kunnossa.
Puhtaiden pyykkien kori
Puhtaiden pyykkien kori on arjen luksusta ja juttelin viime viikolla tuttavan kanssa siitä miten hän ei sellaista halua! Olin aivan ihmeissäni, mutta hän tosiaan on sitä mieltä että käsissä voi kantaa vaatteet kaappeihin pinoissa ja sillä sipulit! 🙂
Minusta taas on ihana viikata kuivat pyykit suoraan pesukoneen päällä leppeeseen ja nostaa laakeaan koriin, jossa toisella puolella on tytön pino ja toisella minun. Alusvaatteet laitan korin päällimäiseksi ja viikkaan ne vasta suoraan laatikkoon laitettaessa. Koriin myös mahtuu enemmän vaatetta kerralla eikä tarvitse jälkikäteen poimia matkanvarrelle tipahtaneita sukkia lattialta.
Näin meitä on moneen junaan ja erilaisuus on juuri se asia mikä tekee elämästä mielenkiintoista, oli nimittäin loistava keskustelutuokio ja kyllä sitä itsekin hetken aikaa tuli miettineeksi että tarvitsenko tosiaan puhtaiden pyykkien koria vai olenko omien tapojeni vanki – päätin olla mukavuudenhaluinen vanki.
Alusvaatepäivitys
Palataan vielä hetkeksi takaisin asiaan. Alusvaatteissa ei suuria muutoksia tapahdu oikeastaan koskaan. Vaihtuvuutta on tasaisesti, mutta pakko sanoa että Calvin Kleinin alusvaatteisiin (postaus TÄÄLLÄ) siirtymisen jälkeen olen voinut harventaa uusimisen sykliä – kun ennen piti ostaa uusia alushousuja vanhojen virttyneiden tilalle vähintään kolmesti vuodessa, riittää nykyisin kaksi vaihtorumbaa puolen vuoden välein.
Sukkia sen sijaan joutuu ostamaan ja päivittämään useammin ja viikkailun lomassa huomasin että taas oli kaksi sukkaparia kulunut päkiän kohdalta puhki. En tiedä johtuuko sukkien nopeampi puhkikuluminen tästä liukumattomasta bambulattiasta vai minun tavastani pyörähdellä piruetteja kääntyessäni (en siis oikeasti piruetteja pyöri mutta käännyn ilmeisestikin päkiän varassa liukuen), vaiko molemmista… jatkan analysointia ja palaan asiaan kun keksin vastauksen sukkadilemmaan. 😀
Takkien tilannekatsaus
Eteisessä on parhaillaan kaksi talvitakkia ja loput ovat laatikossa odottamassa ilmojen lämpenemistä. Tiger of Swedenin trenssi, tanskalaisen Rainsin sadetakki ja ohuempi villakangastakki ovat siirtyneet laatikkoon huilaamaan ja naulakosta löytyy paksumpi villakangastakki ja untuvatakki.
Ainut viime vuonna tapahtunut takkivaihdos on välikausikelien ulkoilutakki, vanha ja haalistunut lähti kiertoon ja tilalle ostin Didriksonin polvimittaisen takin. En muista nyt yhtään olenko tästäkään teille postaillut, mutta tulen lisäämään linkin mikäli löydän postauksen arkistoni kätköistä jostakin.
Ostos- ja tehtävälistalla
Ostoslistalleni kirjasin laukun korjaamisen ja treenitrikoiden sekä sukkien ostamisen. Muita nice to have -ostoksia olisi uudet juoksulenkkarit ja kumpparit, sekä toppahousut joiden ostamisen siirrän suoraan ensi syksylle.
365-kapselipuvustoni toimii edelleen hyvin ja takkeja, neuleita, asusteita ja kenkiä lukuunottamatta jokainen vaatekappale sopii jokaiseen vuodenaikaan. Säilytystila on edelleen passeli ja vaikken ole laskenut vaatteideni lukumäärää, näen silmämääräisesti että sadan kappaleen hujakoilla jotakuinkin edelleen ollaan, kuten aikaisempinakin vuosina.